Sinikka Lamminen ei koskaan halunnut mökkiä. Pekka Tommila puolestaan on jopa rakentanut mökin. Pariskunnalle juuri sopiva kesäasunto löytyi lopulta Kyöstilästä. Suvirannassa tehdään töitä, istutaan keinussa ja syötetään fasaaneja.
Sinikka Lamminen ei ole käynyt kertaakaan uimassa kesämökillään. Se voi kuulostaa epätavalliselta, mutta siihen on hyvä syy.
Lamminen asui kymmenvuotiaaksi asti isossa, 600 hehtaarin saaressa Pohjois-Karjalassa. Vesi piti kantaa sisään, valo saatiin öljylampusta ja ensimmäisen auton Lamminen näki vasta kymmenenvuotiaana.
Ja sitten oli se Juojärven armoton vesi. Tuttuja ihmisiä hukkui, ja Lamminen muistaa, miltä tuntui istua pikkutyttönä veneessä, kun isot kuohupäät löivät kokkaan.
Pelottavalta.
Hän muistaa senkin, miltä tuntui pelastua reestä, kun sitä vetävä hevonen vajosi jäihin.
– Veden äärellä on ihanaa, ei sen armoilla.
Sinikka Lammisen lempipaikka mökillä on rinteessä seisova keinu, josta on esteetön näköala Säynäväjärvelle.
– Veden pintaa on ihana katsoa.
Sekin on hyvä asia, että Säynäväjärvi on niin pieni, ettei sen rannalla juuri tuule.
Sijainti ja pihapiiri ratkaisivat
Lamminen ja Pekka Tommila ostivat Kyöstilässä sijaitsevan mökkinsä kolmisen vuotta sitten.
Lamminen oli elänyt varhaislapsuutensa jälkeen aina kerrostalossa, eikä halunnut aluksi minkäänlaista mökkiä. Mökkielämä muistutti Lammisen mielestä liiaksi varhaislapsuuden alkeellisia oloja.
– Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että minulla on mökki, olisin ollut, että ei, ei.
Mutta sitten tuli kesä, jolloin kerrostalossa eläminen alkoi tuntua turhan kuumalta ja epämukavalta, ja pariskunta alkoi katsella kesäasuntoja vähän kuin kokeeksi.
He kiertelivät etenkin Näsijärven rantoja, mutta löysivät lopulta Ylöjärven Kyöstilään, Mutalan naapuriin. Suurin syy ostopäätökseen oli sijainti.
– Täältä on Tampereen keskustaan vain puolen tunnin matka, sanoo Lamminen.
Toiseksi tärkein syy ostopäätökseen oli 40-luvulla rakennetun mökin miellyttävä pihapiiri.
Lipstikka ja valkosipuli opettivat
Lamminen sanoo, ettei ole lainkaan viherpeukalo. Onneksi mökin pihalla oli jo valmiiksi kaikenlaisia kukkia, pensaita ja puita. Kukkien seasta pitää lähinnä nyppiä pois rikkaruohot ja lisätä niiden juurelle kariketta.
Lipstikan Lamminen tunnisti netistä, ja valkosipulin kasvatuksenkin pariskunta taitaa nyt, kun ensin vähän harjoitteli.
Mökillä on nykyään niin kivaa, että siellä käydään talvella joka viikko ja keväällä päiväseltään lähes joka päivä. Kesällä siellä asutaan kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin.
Vaikka Lamminen sanoo lähinnä istuvansa ja katsovansa maisemia, seuraavansa kissan ja lintujen puuhia sekä tekevänsä ruokaa, heinäkuun puolivälissä hänestä tulee varsin puuhakas. Silloin on pakko päästä marjastamaan ja sienestämään.
Ja kun pihapiiriä katsoo, taidetaan mökillä vähän kaikkea muutakin tehdä.
Kun fasaanit saapuvat, työt loppuvat
Lamminen on suunnittelija ja mies Pekka Tommila toteuttaja.
Pieni tutustumiskierros pihassa paljastaa, että kolmessa vuodessa on tapahtunut vaikka mitä.
Pihasta on muun muassa kaadettu lukuisia koivuja, purettu kuusiaita ja varasto. Pihaan on myös tehty uusi aita, haravakoppi ja puusuoja ja ties mitä.
Seuraavaksi pariskuntaa odottaa uuden varaston tekeminen. Lammista puuha vähän kauhistuttaa, mutta Tommilan mielestä siihen ei ole syytä. Mieheltä, joka on rakentanut aiemmin elämässään kesämökin ja omakotitalon, varaston tekeminen sujuu helposti.
Pekka Tommila suorastaan nauttii siitä, että tekemistä riittää.
– Eihän minun aikani muuten kulu.
Joskus Tommilankin on silti pysäytettävä työt.
– Kaa kaa kaa vain kuuluu, kun fasaanit tulevat. Silloin töilleni tulee seis, sanoo Tommila.
Fasaanit käyvät pihassa joka päivä syömässä ja juomassa. Keinun alla ruokailee kaiken aikaa myös muita lintuja, kuten punatulkkuja ja tikka.
