Äitiys ei ole ammatti

Noin. Siinä se tuli. Heti otsikossa. Ja tuo on muuten fakta, tarkistakaa vaikka mistä, paitsi vauvalehden keskustelupalstalta.
Menneen äitienpäivän kunniaksi Ylen Perjantai-ohjelma oli tehnyt piilokameratyyppisen videon. Siinä pyydettiin naisia pop up -työhaastatteluun. Haastattelussa lueteltiin tarjolla olevan työn kovia vaatimuksia ja kerrottiin huonosta palkkauksesta. Lopuksi naisille paljastui, että työnkuva oli ”äiti”.
Videon tarkoitus oli osoittaa arvostusta äideille ja siinä se onnistuikin. Mutta jotenkin alkaa tympiä tämä jatkuvasti lisääntynyt vanhemmuuden rinnastaminen työhön.
Jos olet vanhempainvapaalla kotona, sinun ammattisi ei ole kotiäiti. Sinun ammattisi on se, mihin sinut on koulutettu, ja sinä olet tällä hetkellä vapautettu ammatistasi hoitamaan lapsiasi.
Täyspäiväisen äitiyden mainostaminen ammattina vie äitiyden pois niiltä, jotka käyvät kodin ulkopuolella töissä. Rummutetaan sitä, että äitiys on rankempi työ kuin mikään muu. On niin rankkaa olla lastensa käytettävissä kakskytneljäseitsemän, kahviakaan ei ehdi koskaan juomaan kuumana.
Jotenkin aina jää sellainen maku, ettei se ei ole äiti eikä mikään, joka painaa vuorotyötä ja hoitaa lastensa hoitoon viemiset ja koulut ja läksyt ja neuvolakäynnit ja kaverisynttäreiden järjestämisen siinä sivussa. Koska hänen ammattinsa voi olla vaikka sairaanhoitaja. Kyllä ammattiäiti on aina kovempi äiti kuin sairaanhoitajaäiti, koska sen kovempaa hommaa ei olekaan kuin kotiäiti?
Perjantain julkaisemassa videossa tuli esiin myös se vanha laulu, että äidin ”työhön” nähden ”palkkaus” on huono.
Kenelle äiti sitä äidin työtä tekee? Kuka siitä hyötyy, että äiti siivoaa oman lapsensa leivänmuruja keittiön pöydän alta? Tai lajittelee perheensä pyykkiä?
Äiti itse ja hänen perheensä hyötyy. Kenen tästä pitäisi maksaa äidille palkkaa ja paljonko tunnilta?
Se ei ole työ, koska sinulla ei ole työnantajaa. Ei, lasta ei lasketa. (”Olen Sulo-Juliuksella töissä” ei ole hauska läppä. Se kuulostaa vain siltä, että kasvatat lapsestasi vuosisadan narsistia.)
Ja koska sinulla ei ole työnantajaa, sinä et ole töissä ja siksi sinä et saa palkkaa.
Jos sinä tekisit yhtä paljon töitä ja öitä ja viikonloppuja ja pyhiä oikealle työnantajalle, niin kyllä, saisit varmasti kovan liksan. Mutta itsestään ja perheestään huolehtimisesta ei makseta samalla laskukaavalla kuin palkkatyöstä. Tämä pitäisi kaikkien tietää jo ennen kuin ryhtyy perustamaan perhettä.
Saadakseni vielä enemmän äitivihaajia, minun on myös pakko sanoa, että en ymmärrä, miten joku voi kokea yhden tai kahden lapsen kotona hoitamisen työn veroisena suorituksena. Tämän isommasta määrästä minulla ei ole kokemusta, eikä erityislapsista, joten näkemykseni on siinä määrin rajoittunut.
Ne ovat lapsia. Ne ovat osa normaalia elämää ja niiden pitäisi oivaltaa olevansa osa normaalia elämää.
Jos sinä todella käytät kaiken hereilläoloaikasi pelkästään lasten tarpeista huolehtimiseen, se on varmasti rankkaa, mutta onko se kaikki tarpeellista? Minkälaisen kuvan se antaa lapselle itsestään suhteessa muuhun perheeseen?
Tai miltä lapsesta itsestä tuntuu, jos hän kuulee ja ymmärtää, kun äiti rinnastaa hänen kanssaan olemisen työhön? Vallittaa, miten se on rankkaa ja alipalkattua?
Työ on jotain, mitä tehdään keskimäärin neljäkymmentä tuntia viikossa. Sitä tehdään varsin usein vain rahan takia. Työstä voi ottaa lomaa, sen voi vaihtaa, sen voi jättää.
Lapsi on jotain enemmän. Lapsi on kokonainen elämä. Lapsi on sydämen asia, osa sinua nyt ja aina. Sen suurempaa palkkaa ei pitäisi kenenkään lasten kanssa vietetystä ajasta tarvita.
P.s. Tämä ei ole kannanotto äitiyspäivärahan tai kotihoidontuen riittävyydestä. Tiedän kokemuksesta, ettei se ole hääviä rahaa. Tämä on kannanotto termeistä ja vertauksista, joita käytetään äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessa. Tämä on vastalause kotiäitien marttyyriksi julistautumiselle.