Salliva ja naurava runo

Pari vuotta sitten Venla Moisalaa harmitti. Runotapahtumat, joihin hän osallistui, tuntuivat pönöttäviltä. Esiintyjiä jännitti, ja kuulijallekin tuli vähän vaikea olo. Piti aloittaa omat runoillat.
runous, runo, Venlan runoilta
Runoilijan työ on usein yksinäistä näpräämistä: sanan lisäämistä ja toisen poistamista. Siksi Anne Mölsä (oik.) nauttii runojensa esittämisestä. – On vapauttavaa päästä ihmisten ilmoille ja nähdä reaktioita, Mölsä sanoo. Venla Moisala luotsaa runoiltoja Bar Piilossa.

Pienestä pitäen runoja kirjoittanut ja lausunut Moisala tiesi, että oikeasti runous on jotain ihan muuta: rentoa, sallivaa, kokeilevaa ja nauravaa.

– Runouteen ja runoilijoihin liittyy sitkeitä mielikuvia, ja runoutta pidetään jotenkin mystisenä ja kummallisena. Eihän se niin ole! Ainakin minulle runous on arkipäiväistä: kun menen kaverin synttäreille, kirjoitan bussissa runon korttiin, Moisala sanoo.

Nyt Venlan runoiltoihin kokoonnutaan Tampereella kerran kuussa. Paikalle saa tulla kuka tahansa pöytälaatikkorunojen tai biisilyriikoiden kanssa. Runokaraokessa voi esittää omia tai toisten tekstejä.

– Joka ikinen kerta ihailen sitä, miten ihmiset voittavat pelkojaan ja yllättyvät, että eihän esiintyminen ollutkaan vaikeaa. Aina mukana on ollut vähintään yksi, joka lausuu ensimmäistä kertaa oman runonsa, Moisala kertoo.

– Venlan runoilloissa erityistä on se, että paikalla myös kirjoitetaan runoja ja vastasyntyneitä runoja esitetään, lisää runoilija Anne Mölsä, joka on tämänviikkoisen runoillan runoilijavieras.

Puhutaan instantrunoista. Moisala antaa väljän teeman, ja kaikki asiasta innostuneet saavat rustata muutaman säkeen.

Pari inspiraatiotuoppia tietysti tarvitaan – baarissa kun ollaan. Yksi tuoppi on täynnä paperilappuja, joihin runoillan osallistujat ovat kirjoittaneet inspiraatiosanoja. Toiseen tuoppiin on leikelty palasia sanomalehden otsikoista.

Lavarunokulttuuri on nousussa. Anne Mölsä löytää siitä hengenheimolaisuutta raplyriikan kanssa. Molemmissa kirjoitetaan runoja myös suoraan esitettäviksi.

– Esitettäväksi tarkoitetun runon sisältöä ja rytmiä pitää miettiä erityisen tarkkaan. Esittäessä runon sisällöstä kannattaa korostaa joitakin asioita, ja jotkin finessit (vivahteet) menevät kuulijalta väistämättä ohi, Mölsä miettii.

Torstaina hän lukee runoja vastavalmistuneesta käsikirjoituksestaan, joka etsii vielä kustantajaa. Hänen runonsa ovat tutkielmia muutoksista ja kasvusta sekä luopumisesta ja löytämisestä.