Tuntemattomalta kuulostavalla mo0ttoriurheilulajilla, autosuunnistuksella, on pitkät perinteet kotimaassa, sillä 1960- ja 1970-luvuilla laji oli peräti harrastetuin autourheilulaji Suomessa. Nykyisin autosuunnistus on kutistunut noin 300 aktiiviharrastajan joukkoon, jonka parhaimmistoon kuuluu vuorentaustalainen Timo Saarinen.
Timo Saarinen sai autosuunnistus-tartunnan jo pikkupoikana sukulaisiltaan. Vuorentaustalaisen lähipiirissä moottoriurheilu on ollut suvun miesten juttu, ja lajin parissa ovat viihtyneet niin Saarisen isä, sedät kuin isoisäkin. Saarinen itse harrasti autosuunnistusta 1990-luvulle asti, kunnes juoksusuunnistus vei miehen mennessään aina maajoukkueeseen asti.
Huippu-urheilun jäädessä taakse viitisen vuotta sitten Saarinen hyppäsi jälleen karttoineen auton repsikan paikalle. Tänä päivänä mies ajaa kuljettajan Anssi Karppisen kanssa autosuunnistuksen M-luokkaa, jossa päätavoitteena on Suomen mestaruuden voittaminen. Ensi lokakuussa on vuorossa kolmas ja viimeinen autosuunnistuksen SM-sarjan osakilpailu, jossa Saarinen ja Karppinen taistelevat voitosta 2. pistesijalla.
– Mestaruustason reitit ovat vaativia. Ajettuja kilometrejä kertyy helposti 150 ja aikaa kuluu viitisen tuntia. Homma on keskittymistä vaativaa, sillä kisat ajetaan pimeässä ilta-aikaan, jotta siviililiikennettä olisi mahdollisimman vähän, Saarinen avaa autosuunnistuskilpailujen ajo-olosuhteita.
Rastit piilotettu kartalta
Suunnistustausta on tukenut Timo Saarista paljon autosuunnistuksessa kartanlukijan roolissa. Hänen vahvuuksiaan ovat lajissa kartan hahmotuskyky ja sekä tietysti suunnistustaito. Hän korostaa, ettei laji ole kuitenkaan niin yksioikoinen, sillä autoa ei ajeta eteenpäin pelkkien karttamerkkien perusteella
– Autosuunnistuksessa ajettava reitti on tehty kartalle viivapiirroksena, jota pyrimme seuraamaan mahdollisimman tarkasti. Rastit ovat salaisia eli niitä ei ole merkitty kartalle. Tavoitteena on siis ajaa reittiä mahdollisimman tarkasti, jotta kaikki mahdolliset rastit tulisivat vastaan, Saarinen selventää.
Reitin varrella olevat rastit ovat niin sanottuja tarkastusasemia, jotka on merkitty numerokyltein. Auton kartanlukija kirjaa numerot kilpailukorttiin, josta tarkastetaan lopuksi, mitkä rastit on löydetty.
– Näitä tarkastusasemia voi olla kilpailun aikana vaikka sata kappaletta. Tulos muodostuu lopulta siitä, kuinka hyvin suunnistajapari on pystynyt seuraamaan reittiä ja kuinka hyvin määrätyssä aikataulussa on pysytty, Saarinen sanoo.
Huimaa ajoa huipputasolla
Autosuunnistuksessa suunnistajat ajavat yleisten liikennesääntöjen mukaan ilman suljettuja alueita, joten ajoaika on suhteutettava niin, että eteneminen on turvallista, jos liikutaan muun liikenteen seassa.
Tyypillisiä autosuunnistuspaikkoja ovat soranottoalueet, moottoriratojen reunukset sekä teiden varsilla olevat metsäalueet, joissa poluilla ajaminen on mahdollista.
– Todennäköisesti ensimmäistä kertaa autosuunnistukseen osallistuva ajattelisi reiteistä, että ei tuonne voi ajaa. Touhu on yllättävän huimaa siinä vaiheessa, kun kuljettaja on taitava ja kartanlukija pystyy määrittämään reitin nopeasti, Saarinen kertoo.
Autosuunnistuksessa käytettävän auton tulee myös kestää erilaisia olosuhteita, eli ajoneuvolla pitää pystyä ajamaan esimerkiksi metsässä.
– Me ajamme Toyota Rav4 -merkkisellä autolla, joka on tavallinen tieliikennekäyttöön rekisteröity auto. Autossa pitää olla kuitenkin maavaraa, ettei se jää jokaiseen kantoon kiinni. Lisäksi iskunvaimennus pitää olla kunnossa, jotta reipas ajotahti pystytään ylläpitämään vaikeassakin maastossa, Saarinen kertoo mutta painottaa, että vasta-alkajan autossa ei tarvitse olla ammattilaistason varustelua.
Entinen suosikkilaji kuolemassa?
Saarinen harmittee sitä, että autosuunnistus saattaa olla tätä nykyä kuoleva laji. Osasyynä tähän on harrastamisen vaikeutuminen liian byrokratian vuoksi. Esimerkiksi kilpailujen järjestämiseen tarvitaan aina alueen maanomistajien lupa sekä tukku muita lupa-asioita.
– Olen itse toiminut ratamestarina ja suunnitellut tarkastusasemia reittien varsille. SM-osakilpailun rataa suunnitellessani taisin kysyä yli 50:tä lupa-asiaa. Niistä 30 oli sellaisia, että menin talon ovelle, esittelin itseni ja kerroin mistä lajista on kyse ja millä asialla olen. Ratamestarilla on oltava hyvä motivaatio, että jaksaa nähdä näinkin suuren vaivan ratojen tekemisen eteen.
Vaikka autosuunnistuksen harrastajamäärät ovat olleet vuosien saatossa laskemaan päin, näkee Timo Saarinen siltikin valoa tunnelin päässä. Hänen mukaansa kilpailuihin osallistuu vielä nykypäiväkin isä-poika-pareja, joista kartturi saattaa olla kymmenenvuotias vasta-alkaja.
– Tässä lajissa kartanlukijalla ei tarvitse olla ajokorttia, joten harrastuksen voi aloittaa jo lapsena. Lisäksi näen, että autosuunnistus on huomattavasti edullisempaa muihin moottorilajeihin verrattuna, sillä tätä varten ei tarvitse hankkia kalliita varusteita, jos ei halua, hän summaa.
Kommentointi on suljettu.