Risto Takkinen tunsi pappiskutsumuksen jo lapsena. Yllättävä onnettomuus ja kiusatun pojan puolustaminen kasvattivat hänen kutsumustaan. Eläkeläinen työskentelee pappina edelleen. Muutama viikko sitten töitä tuli tehtyä Australiassa asti.
Kun Risto Takkinen oli toisella luokalla, hänelle sattui ikävä onnettomuus. Hän käveli kuulantyöntöpihan ohi, kun hänen päähänsä muksahti yhtäkkiä neljän ja puolen kilon painoinen kuula.
Paikalla ollut opettaja ei ollut nähnyt tapahtumaa ja lähetti pojan pyörällä kotiin. Kotimatkalla Ristolle tuli huono olo, ja tie heilui silmissä. Kuolemanpelkoinen Risto tarttui silloin pyhäkoulussa oppimaansa keinoon: hän rukoili.
– Muistan miettineeni, voinko rukoilla, vaikka en saanut ajaessa käsiäni ristiin. Aloin käydä Jumalan kanssa kauppaa. Rukoilin, että jos pelastat minut nyt, niin haluan olla sinun omasi. Se oli sellainen lapsen hätärukous.
Kotipihaan päästyään Risto pyörtyi, ja hän heräsi vasta sairaalassa.
Opettaja ei ollut ymmärtänyt, että Ristolla oli massiivinen kallonmurtuma, koska osumakohtaan tullut kuoppa oli sisäisen verenvuodon tähden ehtinyt turvota. Pää oli kuitenkin niin murskana, että Risto joutui vaativaan kalloleikkaukseen.
Vielä minä näytän…
Tämä oli yksi niistä tapauksista, joiden johdosta Ristosta tuli pappi. Toinen kutsumusta vahvistanut tapaus sattui koulussa, kun Hankasalmella syntynyt Risto oli muuttanut perheensä mukana Kylmäkoskelle.
Riston koulussa oli poika, jota isommat pojat kiusasivat. Risto puolusti kiusattua, jolloin yksi kiusaajista otti häntä takaa päin käsistä kiinni ja toinen muksi häntä naamaan.
Samalla pojat haukkuivat Ristoa pastoriksi, koska hän kävi seurakunnan poikakerhoa.
– Ajattelin silloin, että vielä minä näytän…
Ja niinhän siinä kävi, että vaikka koulunkäynti ei Ristoa juuri innostanut, hän haki lukioon ja opiskeli sen jälkeen papiksi.
Työssä pääsee toista lähelle
Pappeus on ollut onneksi juuri sellainen ammatti, josta Takkinen nauttii edelleen. Vaikka toukokuussa 70 vuotta täyttävä rovasti jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten, hän työskentelee jatkuvasti vapaaehtoisesti – pappisoikeudet kun säilyvät läpi koko elämän.
– Olen saanut paljon pyyntöjä erilaisista töistä ja toimituksista myös eläkkeellä, varmaankin toista sataa: hautajaisia, kasteita ja ristiäisiä. Olen myös pitänyt esitelmiä.
Takkiselle papin ammatti on suorastaan täydellinen.
– Pappeushan on yksi rikkaimpia elämäntehtäviä, koska siinä ihmisten elämä tulee niin iholle. Siinä saa auttaa muita ja toimia hyvän sanoman julistajana.
Takkinen on tehnyt ammatissaan myös historiaa. Hän on Ylöjärven historian kaikkien aikojen kauimmin virassa palvellut pappi, jos mukaan otetaan myös 1800-luku. Virkavuosia Ylöjärven seurakunnassa kertyi 31,5.
Kuukauden mittainen halaus
Eläkkeellä Risto Takkinen hoitaa myös lapsenlapsia, mökkeilee Hauholla, nikkaroi ja matkustelee. Hän palasi kolmisen viikkoa sitten Australiasta, jossa hän vietti kuusi viikkoa vaimonsa Tuulan kanssa.
Matka oli ikimuistoinen. Risto Takkinen työskenteli Melbournen suomalaisen, noin 600-jäsenisen seurakunnan pappina vuosina 1976–1981. Nyt hän palasi kaipaamaansa maahan pientä käväisyä lukuun ottamatta ensimmäistä kertaa 36 vuoden tauon jälkeen.
Liki neljässäkymmenessä vuodessa oli ehtinyt tapahtua paljon ja väki vanhuuttaan vähentyä. Mutta silti noin kolmasosa tutuista ihmisistä oli edelleen tallella.
– Liikutuin, koska vastaanotto oli niin lämmin ja ystävällinen. Se oli kuin kuukauden mittainen halaus.
Kuudesta viikosta kaksi kului seurakunnan papin sijaisena työskennellessä. Sinä aikana Takkinen ajoi 2 000 kilometriä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Erilainen liikenne alkoi tuntua tutulta yllättävän pian.
Talo moninkertaisti hintansa
Matkalla odotti myös iloinen yllätys.
Kun Takkinen aloitti työkauttaan Melbournessa, hän ehdotti seurakunnalle pappilan viereisen omakotitalon ostamista, jotta vanha pappila voitiin muuttaa kirkoksi.
– Naapuritalo maksoi silloin 44 000 dollaria. Väen vähettyä taloa ei ole enää tarvittu, ja se on nyt myyty. Omakotitalon arvo oli näinä vuosina 25-kertaistunut yli miljoonaan dollariin. Sain kiitoksia, kun olin aikoinaan rohkaissut talon ostoon.
Köyhä seurakunta sai näin pääomaa toimintansa turvaksi.
Vapaaehtoistyötä kannattaa tehdä
Ulkomaat ja lähetystyö näkyivät myös Risto Takkisen työssä Ylöjärvellä.
Takkisen mukaan Yöjärven seurakunta on ollut pitkään yksi Suomen johtavista lähetystyötä tekevistä seurakunnista. Hänen aikanaan seurakunnan lähetystyö suuntautui muun muassa Senegaliin, Nepaliin, Hongkongiin, Etiopiaan ja Botswanaan. Lähetyspappina hän myös vei opintomatkalaisia tutustumaan eri puolilla maailmaa tehtävään lähetystyöhön.
Nykyään Takkinen haluaa puhua etenkin vapaaehtoistyön puolesta. Hän toivoo, että seurakunnassa tehtäisiin sitä runsaasti, koska kaikkiin töihin ei riitä palkattua työntekijää.
Vapaaehtoistyötä voi tehdä esimerkiksi kirkon viereisessä Unelmatuvassa. Unelmatuvassa toimivat kahvila ja myymälä, joiden tuotolla tuetaan lähetystyötä.
