Hyvää korville

Taysin henkilökunnan kuorossa tavoitteet ovat maltilliset. Laulamisen pitää tuntua hyvältä. Tinnitus-kuoro ei tee pahaa tärykalvoille.
Tinnitus-kuoro, kuoro, kuorolaulu, Laulu yhdistää – musiikkimuistoja Suomesta -konsertti, Ylöjärven kaupungintalo, Ylöjärvi-sali, Saurion Sävel, Lauluyhtye Laulux, Kyröskosken mieskuoro
Tinnitus-kuoro esiintyy Hämeenkyrössä 29. huhtikuuta ja Kangasalla 6. toukokuuta. Seurana ovat samat kaverikuorot kuin Ylöjärven-konsertissa. (Kuva: Pirjo Karvinen)

Tänä sunnuntaina yhteiskonsertti kokoaa yhteen Saurion Sävelen ja Lauluyhtye Lauluxin Ylöjärveltä, Kyröskosken Mieskuoron Hämeenkyröstä sekä Naiskuoro Tinnituksen Tampereelta.

Kaikkia kuoroja johtaa Arto Nieminen, ja konsertissa kuorot esiintyvät erikseen ja yhdessä superkokoonpanona. Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon kuuluva konsertti koostuu tietysti kotimaisista kappaleista.

Tinnitus herättää kiinnostuksen nimellään. Täytyykö kuoron konsertteihin varustautua nappaamalla korvatulpat mukaan? Ehkei sentään.

Parikymmentä vuotta sitten moni Taysin työntekijä tuumaili samaa: työkaverusten kesken pitäisi perustaa oma kuoro. Keskussairaalassa ei vielä ollut lauluporukkaa.

Ylöjärveläinen Eila Ahlberg ja muutama muu laulamiseen hurahtanut päättivät toimia. Kuoronjohtajaksi saatiin Arto Nieminen, ja ihan ensimmäiseksi järjestettiin kilpailu kuoron nimestä.

– Tinnitus voitti ylivoimaisesti. Nimi istui sopivasti sairaalamaailmaan, Ahlberg hymyilee.

Virallisesti kuoro on sairaanhoitopiirin Tavaksi Vapaalla ry:n jaos, jossa on noin 20 laulajaa. Ahlberg ja toinen perustajajäsen Elisa Kokemäki laskeskelevat, että menossa on todennäköisesti kuoron 19. toimintavuosi. Aina maanantaisin harjoitellaan henkilökunnan ruokasalissa. Työelämässä olevien on kätevä tulla suoraan töistä harjoituksiin. Osa laulajista on jo eläkkeellä.

Tinnitus laulaa viihteellistä musiikkia, operetteja ja kansanlaulujakin. Nyt repertuaarissa on lauluja, jotka välittävät itsenäisen Suomen historiaan liittyviä elämyksiä. Sunnuntain konsertissa kuullaan ainakin Pyynikki-valssi ja Laps’ Suomen sekä hauska kansanlaulupotpuri.

– Laulaminen antaa todella paljon. Tässä porukassa ei ole sellaista tiukkaa tavoitteellisuutta, että olisi pakko kehittyä laulajana. Itsekin ehdin harjoitella omalla ajallani melko vähän. Tekeminen keskittyy viikkoharjoituksiin. Kun konsertti lähenee, kertailen omaa stemmaani kotonakin kuoronjohtajan antaman cd:n avulla, sopraano Eila Ahlberg kertoo.