Professori Kompostiinin taikakone -näytelmä vieraili viime viikolla Asuntilan koulussa. Tarinan taikakone heijastelee opettavaisesti tosielämän kierrätysjärjestelmää.
Hälläväliä-heppua ei paljon kierrätys kiinnosta.
Nyrpeä hahmo viskelee roskia ja myös kerää niitä itselleen. Häh? Kerää itselleen? Asuntilan koulun lapset tapittavat törkeää hahmoa, mutta jo kohta herää myötätunto.
Selviää, että yksinäinen Hälläväliä-heppu kerää roskia kavereikseen. Hän on unohtanut, että hän tarvitsee ystäviä. Ja että luonto tarvitsee häntä.
Ihmisetkin ovat olleet piittaamattomia. Siksi entinen kierrätyksen taikakone on hajonnut. Mutta nyt on saatu uusi, ja tarvitaan sekä lasten että Hälläväliä-hepun apua, jotta roskat saadaan koneeseen oikein lajiteltuina. Ja kas, pian syntyy uusia esineitä, uutta paperia, multaa ja sähköä.
Kierrätyksen alkupää hereille
Pirkanmaan Jätehuollon näytelmä levittää kierrätystietoisuutta.
– Jos kaikki olisivat hälläväliäheppuja, mikään ei pelittäisi, jäteyhtiön ympäristökouluttaja Erkki Piippo toteaa.
Hän huomauttaa, että yhtiö on kuntien ja sitä kautta kuntalaisten omistama. Samalla kuntalaiset ovat ikään kuin yhtiön työntekijöitä. Jätehuolto toimii ja omistajatkin hyötyvät vain, jos he alkupään vastuullisina huolehtivat esityöstä, lajittelusta.
– Saadaan järkevyyttä ja kustannussäästöä, ja ympäristö pysyy puhtaana. Tässä on itse asiassa isoja teemoja.
Jotta alkutyö valkenisi kunnolla, suunnittelivat teatterintekijät näytelmän yhteistyössä Jätehuollon kanssa.
– Sovittiin tärkeistä asioista, joiden pitää tulla esiin, vaikka meillä oli taiteellinen vapaus, lavalla nähty Lotta Mikkonen kertoo.
Haluttiin myös, että lapset pääsevät itse kokeilemaan käytäntöä. Niinpä muutama vekara pääsee lavalle lajittelemaan.
– Niin lapset huomaavat, ettei lajittelu ole niin vaikeaa, Piippo perustelee.
Ja hienosti lapset suoriutuvat. Opettaja Pia Saloranta kiittelee koulun kierrätysoppien selvästi menneen perille. Hän kehuu oppilaita osaaviksi ja oma-aloitteisesti neuvoa kysyviksi kierrättäjiksi ja ynnää osan sisäistäneen kierrätyksen hyödytkin.
– Ei ole sellaista koulua, jossa oppilaat olisivat ihan pihalla, monta opinahjoa nähnyt Mikkonen säestää.
Asuntilan koulun väki tilasi näytelmän, koska se kertaa koulussa opittua.
– Pyrimme saamaan lapsukaisia ajattelemaan, että jokainen panos on tärkeä. Pienillä asioilla saadaan suuria aikaiseksi, opettaja toteaa.
Valistus kuuluu jätetyöhön
Taikakoneseikkailut ovat kiertäneet Pirkanmaan kouluja jo vuodesta 2012. Nyt asialla on jo näytelmän toinen, päivitetty versio. Vierailuja on kertynyt satoja. Kaiken kukkuraksi esitys on kouluille maksuton.
Piippo selittää satsausta jäteyrityksen valistusvelvollisuudella.
– Jätehuollon toiminta kustannetaan jätemaksuilla, ja neuvonta ja viestintä kuuluvat yhtenä asiana työhömme.
Taikakonetarinat on suunnattu ykkös-kakkosluokkalaisille sekä eskareille. Tunteikas, hassu, hiukan jännittävä ja sopivasti mustavalkoistava teatteri kun puree juuri tuon ikäisiin.
Nuoremmille ja vanhemmille on tarjolla muuta, joskaan ei ihan yhtä suuressa määrin kuin taikakoneyleisölle. Näytelmän kohderyhmään satsataan, koska se on tärkeässä ja vastaanottavaisessa iässä.
– Pienestä pitäen vitsa pitää vääntää, Piippo toteaa.
– Ja lapset voivat kertoa oppimastaan kotona, olla sanansaattajia. Kasvatamme uutta tietoista sukupolvea, Mikkonen selittää.
Näytelmä jättää muistijäljen
Näytelmämuoto toimii teatterinaisen ja opettajan mielestä oivasti opetukseen.
– Vaihtelevat opetusmuodot ovat a ja o, opettaja sanoo.
Näytelmän etuja ovat toiminnallisuus, osallistavuus ja huumori. Niiden avulla lapset sujahtavat tarinan sisään ja aihe tulee lähelle, omaksi. Samalla jää vahva muistijälki.
Esityksen jälkeen oppilaat Karri Kortelainen, Matias Seppälä ja Roosa Oksanen muistavatkin, että kukin roska on lajiteltava oikeaan roskikseen ja että roskista saa uusia tavaroita.
– Eikä kannata roskata, koska se saastuttaa, Kortelainen tuumaa.
– Uskon, että asennekasvatuksella on älyttömän suuri vaikutus, näyttelijänainen luottaa.
