Lyyti tekee runollista poppia elämän pienistä suurista ilmiöistä.
Pielisjoki-biisissä maailma vie meitä valssiin, tarttuu liepeisiin ja helmoihin, vie läpi vaikeakulkuisten valtateiden ja varvikoiden. Ei ole yhtäkään syytä pelätä.
Terminaalissa-kappale puolestaan saa ajattelemaan omia valintoja. Laulussa lauletaan: ”Olemme kaikki loputtomassa lähtöterminaalissa, terminaalivaiheessa, odottaen ja aikaamme kuluttaen ja tuhlaten.”
Lyytin laulut etenevät vaivattomasti. Laulajan ääni heittäytyy vuoroin matalalle, vuoroin korkealle. Lakoniset arjen havainnot ja runolliset tunnelmoinnit limittyvät.
Joensuusta kotoisin oleva Lyyti on nyt asettunut Helsinkiin. Muusikon taustalta löytyy aika perinteinen luettelo: klassisen pianonsoiton opinnot, koulussa musiikkiluokat ja sen jälkeen opinnot konservatoriossa. Vasta opiskellessaan ammattikorkeakoulussa muusikoksi Lyyti alkoi tehdä omia kappaleita.
– Olen aina kirjoittanut tosi paljon. On tuntunut, että minulla on sanottavaa. Pitkäaikainen haaveeni ja tavoitteeni oli, että saan kasaan yhden keikallisen verran omia biisejä. Toisena opiskeluvuonna se toteutui, Lyyti kertoo.
Laulut viriävät sanoituksista. Ensin on ehkä vain lause tai sanapari, joka innostaa.
– Harvemmin lähden liikkeelle mistään suuresta teemasta. Kun yhdistelen havaintoja, yllätyn välillä itsekin. Huomaan, että tämähän näyttää kertovan tästä aiheesta. Tietysti osa biiseistä on henkilökohtaisempia, ja niitä tehdessä olen ajatellut tiettyä ihmistä tai tilannetta. Sanoituksessa on minua mutta myös rooleja ja ulkopuolisia puhujia.
Isoista asioista kehkeytyy koskettava ja ei-liian-pateettinen kolmiminuuttinen, kun näkökulma on pienen ihmisen. Lyyti poimii samastuttavia ja tunnistettavia havaintoja.
– Uskon, että yksittäinenkin havainto omasta elämästä riittää. Sen ympärille voi rakentaa kokonaisen biisin. Ei tarvitse väittää tietävänsä mitään suurempaa – esittää vain oman näkemyksensä.
