Hiljaiseen viikkoon istuu saumattomasti hiljainen rukouslaulu. Sen säveliin voi uppoutua keskiviikkona iltakirkossa.
Iltakirkossa on seitsemän pysähdyspaikkaa: kuvia, jotka kuvastavat Jeesuksen tietä ristille. Osallistujat voivat liikkua kuvalta toiselle omaan tahtiinsa, pysähtyä miettimään ja tuntemaan. Hiljaisen rukouslaulun ryhmä laulaa ja liikkuu kirkossa. Tilanne virittää aistit herkiksi.
Kanttori Aija-Leena Ranta luotsaa hiljaisen rukouslaulun ryhmää.
– Emme ole esittävä kuoro, kuten kuorot yleensä. Laulamisemme limittyy jollakin tavalla hartaushetkeen, eli olemme kiinteä osa kokonaisuutta, Ranta kuvailee.
– Ryhmä on tarkoitettu ensisijaisesti jäsenten omaksi rakennukseksi. Kun tulemme yhteen, olemme yhtä ja pyrimme kuulostamaan yhtenäiseltä.
Ryhmä laulaa suomen- ja latinankielisiä tekstejä yksiäänisesti eli unisonona. Ranta sanoo, että se antaa laulajalle mahdollisuuden levätä yhteisessä äänessä. Yhteinen ääni kannattelee lempeästi jokaista laulajaa, arempaakin, ja madaltaa laulamisen kynnystä.
Erityisen helppoa unisonona laulaminen ei suinkaan ole. Etenkin solistiseen laulamiseen tottuneen on sopeutettava äänensä yhteiseen soundiin: kukaan ei saa erottua liikaa ja kuulua läpi.
– Laulamme yksinkertaisia ja toisteisia lauluja, joten laulaja voi rauhassa keskittyä siihen, mitä lauletaan, ja itse rakentua. Se on hoitava ja rentouttava tapa laulaa. Emme pyri suorituksiin.
Aija-Leena Ranta sanoo, että parhaimmillaan laulu on sydämen rukousta.
– Vanhan ajatuksen mukaan se, joka laulaa, rukoilee kaksinkertaisesti. Se johtuu siitä, miten vahvasti musiikki meissä vaikuttaa.
Kommentointi on suljettu.