Merenkulun mittavat valtiontuet vaativat tarkastelua

Terveen valtiontalouden kannalta välttämättömien tasapainottamistoimenpiteiden yhteydessä julkista keskustelua on herättänyt myös yritystukien kustannus-hyötysuhde. Osa yritystuista on yleisiä kaikille toimialoille kohdennettuja tukia, mutta osa niistä kohdentuu vain tarkoin rajatuille sektoreille.
Edellä mainittuja tarkkarajaisia tukimuotoja voidaan pitää yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta erityisen ongelmallisina. Esimerkkejä tällaisista tuista ovat merenkulkuun liittyvät tuet, joista on tullut pysyviä ja jotka kohdistuvat suoraan yritysten liiketoimintaan. Osa näistä tuista kohdistuu tavarakuljetuksiin ja osa matkustajamerenkulkuun.
Tampereen yliopiston tuoreessa selvityksessä matkustajamerenkululle vuosittain annettujen valtiontukien kokonaismääräksi on arvioitu noin 250 miljoonaa euroa. Nämä tuet kohdistuvat 13 matkustaja-alukselle, joista yhdeksän liikennöi Suomen ja Ruotsin, kolme Suomen ja Saksan sekä yksi Suomen ja Viron välillä. Suurin epäsuora tuki on myynnin ja palveluiden arvonlisä- ja valmisteverottomuus, jonka arvo on 184 miljoonaa euroa. Mainittu arvonlisäverottomuus on poikkeus EU-alueella.
Suurin suora tukimuoto on noin 39 miljoonan euron miehistökustannustuki. Käytännössä tämä tarkoittaa varustamojen maksamien sosiaalivakuutus- ja eläkemaksujen palauttamista. Vuodesta 2004 tilapäiseksi tarkoitettu matkustaja-alusten miehistökuljetustuki tuli pysyväksi vuodesta 2009 alkaen.
Merenkulun tukia on perusteltu muun muassa niiden merkityksellä maamme huoltovarmuudelle ja kauppalaivaston kehitykselle. Suomen viennistä yli 90 prosenttia ja tuonnista yli kolme neljäsosaa tapahtuukin Tullin tilastojen mukaan merikuljetuksin. Henkilöstömäärällä mitaten Suomen meriliikenteestä tosin ainoastaan 37 prosenttia liittyy tavarakuljetuksiin. Tukien katsotaan myös lisäävän Suomeen suuntautuvaa matkailua ja lisäävän työpaikkoja laivoilla.
Sisämaan matkailu- ja ravintola-alan yritysten piirissä matkustajamerenkulun saamat tuet ovat kuitenkin herättäneet laajaa kritiikkiä. Tukien on katsottu suuntaavan suomalaisten matkustamista ulkomaille, vähentävän kotimaista kulutusta Manner-Suomessa ja pienentävän samalla valtion saamia arvonlisäverotuloja. Laivoilla järjestettävät kokoukset tarjoavat vaihtoehdon sisämaan hotelleissa pidettäville tilaisuuksille kilpailuehdoilla, joihin mantereella toimivien yritysten on erilaisen verokohtelun vuoksi lähes mahdotonta vastata.
Arvostelua on herättänyt myös tupakka- ja alkoholilain erilainen soveltaminen laivoilla maissa toimiviin ravintoloihin ja hotelleihin verrattuna. Lievemmän valvonnan laivoilla katsotaan esimerkiksi lisäävän alaikäisten alkoholinkäyttöä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on vuonna 2015 julkaisemassaan raportissa pitänyt ongelmallisena, ettei merenkulun tukien kokonaisvaikuttavuus ole tiedossa. Useimmista muista yritystuista poiketen merenkulun tuet ovat kohdistuneet varustamojen perusliiketoimintaan, eivät esimerkiksi pelkästään huoltovarmuuden edistämiseen.
Valtion velkaantuessa edelleen yli viiden miljardin euron vuosivauhtia merenkulun tukien järkevyyttä onkin varsin perusteltua tarkastella kriittisesti. Tukien poistaminen tai ainakin merkittävä asteittainen leikkaaminen pienentäisi selvästi muun muassa julkisiin palveluihin kohdistuvaa säästöpainetta.
Julkisen talouden tasapainottamisnäkökulman lisäksi merenkulun tukijärjestelmää tulee järkeistää muille elinkeinoille aiheutuvan kilpailuhäiriön korjaamiseksi tarjoamalla tasavertaiset kilpailuedellytykset kaikille matkailu- ja ravintola-alan yrityksille.
Kirjoittaja on ylöjärveläinen perussuomalaisten kansanedustaja.