Ylöjärven Tiikereiden raavas ja rempseäkin äijäporukka kokoontuu joka torstai Vuorentaustan koululla. Lentopallo saa rennosti kyytiä jo 21 vuoden kokemuksella. Miesten on mieli pelaamaan, mutta tämän yhteisen tekemisen ydin on vankka ja kannustava porukkahenki. Se on vahva voima, joka jaksaa vetää itse kunkin liikkeelle sohvan pohjalta, vuodesta toiseen.
Tiikeriporukan historia alkoi vuonna 1996, kun Koovee:n Olkkoset-toiminta rantautui Ylöjärvelle. Kuntojumppaan lähti mukaan parikymmentä aikamiestä. Kokoontumiset olivat tuolloin Keijärvellä.
Olkkoset-ryhmässä oli perusajatuksena miesten ohjattu kuntoliikunta. Pelailu tuli kuitenkin aika pian mukaan kuvioihin.
Porukassa oli aika monella kuntoilijalla kokemusta lentopallostakin. Kun innostusta kerran löytyi, otimme tavaksi pelailla aina jumpan päälle, Tiikereiden vetäjänä toimiva Tauno Kallioniemi muistelee.
– Se oli tosi hyvää ja leppoisaa meininkiä. Mukana oli monenlaista pelaajaa, ja kaikilla oli mukavaa.
Olkkoset lopetti toimintansa Ylöjärvellä jo kolmen jumppatalven jälkeen. Ryhmään oli muodostunut tänä aikana tiivis yhteishenki, eivätkä miehet halunneet jättää jumppaa ja pelaamista sikseen.
– Pääsimme jatkamaan kuntoilua työväenopiston ryhmänä. Myös lentopallovuoro järjestyi siten, että pääsimme pelaamaan aina heti jumpan jälkeen. Tätä jatkui vuoteen 2005 asti, jolloin menetimme pelivuoron.
– Kaupungin liikuntatoimi sitten kuitenkin antoi porukalle oman, erillisen salivuoron. Pääsimme jatkamaan tätä jo kovasti tärkeäksi muodostunutta pelaamistamme, Kallioniemi kiittelee.
Ei ikärajaa
Itse kukin tiikeriläinen harrastaa muuta liikuntaa omatoimisesti. Kerran viikossa on sitten aina yhteisen kokoontumisen aika, ja silloin lentopallo saa kyytiä.
Tiikereissä on tätä nykyä mukana viitisentoista miestä, kaikki ilmiselvästi varttunutta väkeä. Joukon juniorilla on ikää 45 vuotta, ja ikähaitarin toisessa päässä ollaan reilusti yli 70 vuoden lukemissa. Kallioniemi korostaa, että kuka tahansa kiinnostunut voi tulla mukaan porukkaan. Mitään erityistä ikärajaa ei ole asetettu.
Pallon käsittelyn tekniikoita löytyy yhtä monenlaisia kuin on pelaajiakin. Pelimeininki on muutenkin kenelle tahansa sopivan maltillinen.
– Tärkeintä on yhdessä olemisen ilo ja hyvä fiilis. Jokainen pelaa omalla tavallaan ja tasollaan. Sääntöjä tulkitaan sen verran väljästi, että kaikki pääsevät nauttimaan pelaamisesta ja onnistumisista.
Alkuperäisistä Olkkoset-ryhmän aikalaisista on mukana vielä neljä konkaria. Tauno Kallioniemen lisäksi Jukka Peltonen, Jouko Mikkola ja Simo Valkama vakuuttavat, että innostus on edelleen tallella. Perustajakööristä myös Pekka Ojala oli mukana vielä viime vuonna, mutta hän on nyt joutunut jäämään pois.
– On se mahtavaa, että tällainen porukka on pysynyt näin pitkään koossa. Tämä on niin hyvähenkistä ja mukavaa yhteistä puuhaa, että se vetää miehen kuin miehen aina sohvan pohjalta liikkeelle, Kallioniemi kehuu.
– Tulee lähdettyä ainakin kerran viikossa liikkumaan. Elokuvat saa silloin aina laitettua talteen ja ne voi katsoa sitten kun on aikaa.
Ilman ei osaisi olla
Peli-illasta on tullut Simo Valkamalle viikon kohokohta. Paljon yksin työtä tekevälle yrittäjälle torstait tarjoavat samanhenkistä seuraa ja irtaantumisen arjesta.
– Nämä kaverit ovat rentoja ja reiluja. Pelissä tulee välillä leikkimielistä vänkäystä siitä, menikö pallo pitkäksi tai oliko kosketuksia liikaa. Mutta aina pysytään huumorin puolella.
– Täällä pääsen rentoutumaan tosi hyvässä seurassa, kauas töistä ja stressistä. En tiedä miten tulisin toimeen ilman näitä iltoja. Tämä on aina viikon paras hetki!
Tiikeriväki on hyvillään siitä, että kaupunki on pystynyt antamaan salivuoron joka vuosi. Vuorentaustan koulun liikuntasali on pienenpuoleinen, mutta lentopallon pelaaminen sujuu, kun rajoitteiden kanssa oppii elämään.
– Onhan se vähän ahdasta, kun seinät ovat takarajoina, ja sivuillakin on vain vähän tilaa pelialueen ulkopuolella. Mutta tällaiseen olemme tottuneet. Se on tärkeintä, että meillä on paikka, jossa voimme pelata, Kallioniemi miettii.
– Tiedämme, että kaupungin liikuntatiloihin on jatkuvasti tunkua. Toivomme kovasti, että me saamme näitä vuoroja jatkossakin. Ilman ei oikein osaisi olla.
