Jos ymmärtäisimme, että olemme kaikki kovin samanlaisia, emme pelkäisi muita ja saisimme kosolti iloa elämään uusista kohtaamisista. Tähän oivallukseen herättelee seuraava Räikän tietäjät -luento.
Ihminen on sama kaikkialla.
Sen ylöjärveläissyntyinen kirjailija Kaija Pispa huomasi asuessaan vuosina 1988–1994 Senegalissa ja muulloinkin Afrikassa matkatessaan.
Kun naiset tulivat juttusille uuden naapurinsa luo tai huikkasivat hänet mukaan hirssin survontaan, huomasi hän, että naiset löytävät yhteyden missä vain lasten, kotitöiden ja naiseuden kautta.
Tai kun torikauppias avautui elämästään, Pispa tajusi, että ihan samat pulmat vaivaavat meidän kaikkien mieltä: huolet lapsista, terveydestä, toimeentulosta, ihmissuhteista…
Ja kun hän näki elämänmenoa vieraalla maalla, hän oivalsi, että kaikilla on samat tarpeet. Kaikki kaipaavat hyväksyntää, ystävällistä kohtelua ja rakkautta. Kaikki tuntevat huumorin, ja kaikki loukkaantuvat samoista asioista.
– Se oli mielestäni jotenkin lohdullista. Ei ole mitään pelättävää. Ei toisia ihmisiä tarvitse pelätä.
Avoin asenne vapauttaa peloista
Kirjailija toivoisikin myös muiden huomaavan tämän. Hän kaipaisi ihmisten välille avoimuutta ja luottamusta sekä ymmärrystä siitä, etteivät erot ole ihmisissä sinänsä vaan kulttuurisissa erityispiirteissä.
– Tajuttaisiin esimerkiksi, miksi joku on kovaääninen. Äänekkyys kuuluu vaikkapa arabialaiseen ja italialaiseen keskustelukulttuuriin.
Ymmärryksen myötä, pelko, ahdistus ja hämillisyys karisevat.
– Tunteistahan ennakkoluuloissa on kyse. Hallitsemattomista ja tiedostamattomista tunteista, ei järjestä.
Voi myös oppia uutta ja kohdata hienoja uusia ihmisiä. Epäluulojen haihtuessa luottamus kasvaa, ja siten olo käy kevyemmäksi ja elämä helpommaksi ja vapaammaksi, kun ei näekään esteitä muiden lähestymiselle.
– Epäluulo on suurten väärinkäsitysten siemen.
Pispa itse on saanut avoimesta ja luottavaisesta asenteesta rutkasti iloa ja yhteyden tunnetta. Tuntuu hyvältä, kun kommunikaatio sujuu, huuli lentää, ollaan luontevasti kylki kyljessä, voidaan puhua mistä vain ja voi vaikka kokea itsensä viehättäväksi kevyen, vaarattoman flirtin äärellä.
– Toisen ihmisen läsnäolo on arjen haurasta kauneutta. Se on haurasta, koska se rikkoontuu helposti epäluuloista, pahoista sanoista ja kateudesta.
Luottamuksen valamista kirjoissakin
Pääasiassa lastenkirjallisuutta kynäillyt Pispa on käsitellyt tätä ihmisyydelle tärkeää aihepiiriä myös kirjoissaan. Se näkyy tarina-aiheissa muttei mitenkään suoran opettavaisesti.
– Satu toimii omassa logiikassaan.
Tuotannossa esiintyy esimerkiksi pikkutyttö, joka kotona ymmärrystä vaille jääneenä etsii ymmärtäjiä satumaailmasta. Tai koditon metsän prinssi, harhaileva muukalainen, joka ei luota ihmisiin.
Vaikka tarinat antavat eväitä elämään opetteleville pilteille, ne eivät ole vain lapsille.
– En ole varsinaisesti kirjoittanut lapselle vaan sisäiselle lapselle, itselleni.
Yksi syy aihepiirin käsittelyyn onkin se, että Pispa on itse avoimuutta ja luottamusta kaivatessaan kirjoittanut omista tunnoistaan ja hakenut itselleen lohtua. Mutta haluaa hän myös välittää viestiään ja tuoda hyvää oloa muille.
– Koska pidän tärkeänä sitä, että ihminen pysyy sovussa ja rauhassa ympäristönsä kanssa.
Pysähdytään, niin luotto löytyy
Tämänhetkinen maailmantilanne suoltaa epäluuloa, eripuraa ja jännitteitä. Se kauhistuttaa Pispaa. Häntä pelottaa, että yhteiskuntaan ja ihmisten mieliin iskostuu vastakkainasettelua lietsovia asenteita – sellaisia kuin vaikka natsi-Saksassa.
Toisaalta kirjailija ei haluaisi lähteä päivittelyyn mukaan. Se kun vain levittää pelkoa. Hän penääkin kriittistä pysähtymistä epäluulojen äärelle.
– Jos ilmenee jokin voimakas asetelma, kuten ”kaikki maahanmuuttajat pois Euroopasta” tai ”Venäjä on paha”, jotenkin järki himmenee. On hirveän helppo seistä joukoissa huutamassa, hän kritisoi ja toivoo myös historiasta opiksi ottamista ja aitoa auttamishalua poliittisten pelien sijaan.
Luennollaan Pispa ei kuitenkaan esitelmöi tai jakele neuvoja. Hän lähestyy aihetta esimerkiksi runoutta maistellen, aiheen ääreen herätellen.
– Jos pystyn virittämään ihmiset hetkeksi positiiviseen, vastaanottavaiseen tilaan, olen tehtäväni tehnyt.
