Kansalaisaloitteet herättävät keskustelua

Eduskunnassa on keskusteltu alkuvuonna sekä usean kansalaisaloitteen sisällöstä että kansalaisaloitejärjestelmästä yleisemminkin. Kansalaisaloitteet täydentävät osaltaan eduskunnan muuta lainsäädäntöprosessia, joskin vasta yksi kansalaisaloite on saanut lainvoiman.
Joidenkin arvioiden mukaan muutamia vuosia käytössä ollut kansalaisaloitejärjestelmä kaipaa uudistusta. Keskustelua on herättänyt muun muassa tarvittavien allekirjoitusten määrä. Nykylain mukaan 50 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite otetaan eduskuntakäsittelyyn. Kriitikoiden mielestä rajaa voitaisiin nostaa merkittävästi.
Uusimmat eduskunnan käsiteltäväksi otetut kansalaisaloitteet koskevat Malmin lentokentän säilyttämistä ja eutanasiaa. Malmin lentokentän mahdollinen lakkautus ei ole vain pääkaupunkiseudun sisäinen asia, vaikka sitä on julkisuudessa toisinaan sellaisena käsiteltykin. Euroopan lentoliikenteen voimakkaan kasvun arvioidaan jatkuvan vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen. Malmin lentokenttä on tärkeä yleisilmailun lentopaikka, ja yksityisen liikeilmailun lisääntyessä kentällä on olennainen merkitys Suomen saavutettavuudelle.
Malmin lentokenttä ei palvele vain pääkaupunkiseudun asukkaita, vaan kaikkea pääkaupunkiseudulle kohdistuvaa pienilmailua ja siten pirkanmaalaisiakin ilmailuharrastajia. Kenttä tarjoaa suoraan ja välillisesti yli 600 työpaikkaa, joten merkittävät työllisyysvaikutukset on huomioitava lopullista päätöstä tehtäessä. Kentän merkitystä ilmailun osaamisen ja kehittämisen kannaltakaan ei ole syytä väheksyä.
Vaikka kansalaisaloitteet herättävät usein vilkasta ja joskus tunteikastakin keskustelua, viime viikolla käyty eutanasian laillistamista Suomessa puoltavan kansalaisaloitteen lähetekeskustelu oli sisällöltään poikkeuksellisen hyvä ja syvällinen. Kansalaisaloitteen mukaan eutanasiaa tarvittaisiin vaihtoehdoksi henkilöille, jotka eivät saa kärsimyksiinsä helpotusta hyvästäkään hoidosta huolimatta. Aloitteessa esitetään eutanasian ehdoiksi muun muassa parantumattoman, kuolemaan johtavan taudin sairastamista sekä potilaan ymmärrystä, harkintaa ja vapaata tahtoa eutanasiapyyntöä tehdessään.
Eutanasiassa on kyse eettisesti erittäin merkittävästä asiasta, jossa pureudutaan ihmiselämän kannalta perimmäisiin kysymyksiin. Eutanasia on sananmukaisesti elämän ja kuoleman kysymys. Lääkärin antama kuolinapu on sallittua Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa sekä Kolumbiassa. Parantumattomasti sairas voi saada lääkärin määräämällä reseptillä kuolemaan johtavan lääkeannoksen Saksassa, Sveitsissä, Kanadassa ja osassa Yhdysvaltoja. Tällaisten mallien käyttöönotto Suomessa olisi varsin suuri muutos nykytilaan verrattuna.
Mielipidemittausten mukaan enemmistö suomalaisista hyväksyisi eutanasian. Lääkäriliiton suhtautuminen eutanasiaan on sitä vastoin kielteinen, eikä liitto näe eutanasian laillistamiselle riittäviä eettisiä perusteita tai käytännön tarvetta. Luonnollisesti lääkärit kohtaavat kuoleman huomattavasti maallikkoja useammin. Lääketiedekin kehittyy koko ajan, joten nyt parantumattomana pitämämme sairaus voi olla hoidettavissa muutaman vuoden kuluttua.
Eduskuntakeskustelussa nousi esiin myös toive saattohoidon saamisesta subjektiiviseksi oikeudeksi. Saattohoitokoulutuksen lisääminen ja hoidon ulottaminen kaikille sitä tarvitseville onkin kannatettava periaate ihmiselämän lopun kärsimysten lieventämiseksi.