https://youtu.be/g1V4eE7EdqI
Pienet sormet näppäilevät arasti flyygelin koskettimia. Abban Mamma Mia täyttää luokkahuoneen. Menossa on Ari Kareman vetämä pianotunti Moision koululla. Yksityisen musiikkikoulun Ylöjärvelle perustanut mies on palannut sinne, mistä kaikki aikoinaan alkoi.
Ympyrä on sulkeutunut.
Edellä mainittu fraasi on kulunut, mutta joskus myös erittäin osuva. 29-vuotiaan Ari Kareman elämässä ympyrän on muodostanut piano.
Nyt koskettimet ovat tuoneet miehen takaisin alkuun.
– Kävin ala-asteeni Takamaalla ja yläasteen Moisiolla. Joskus teini-iän pyörteissä kiinnostuin kovasti jatsista, hän muistelee.
– Kiinnostuksesta tuli intohimo. Seurasin sitä ja päädyin Jyväskylän kautta Helsinkiin.
Keski-Suomessa Karema suoritti muusikon ammattitutkinnon ja pääkaupungissa pop/jazz-pedagogin pätevyyden. Pääsoittimena säilyi koko ajan piano – se, minkä parista kaikki lähti.
Taustaltaan Karema poikkesi aina muista musiikin opiskelijoista. Hän ei ollut koskaan käynyt musiikkiopistoa, ja yksityisopetustakin nuorukainen otti vasta lukioiässä.
Kaiken pohjana oli omatoiminen harjoittelu. Se kumpusi rakkaudesta musiikkiin.
– Lainasin ahkerasti pianokirjoja ja kuuntelin paljon jatsia. Yritin matkia siistiltä vaikuttavia juttuja.
– Teoriapohjan pänttääminen ei kiinnostanut. Nyt, kun olen opettaja, haluan viedä eteenpäin tätä minun tapaani oppia, Karema sanoo.
Tilaisuus toi kotiin
Viime syksynä Ari Karema perusti yksityisen pianokoulun. Sen paikaksi valikoitui lapsuuden ja nuoruuden maisema, Ylöjärvi.
Ratkaisua voi pitää erikoisena. Järvenpäässä asuva pedagogi joutuu matkustamaan oppituntiensa vuoksi aika lailla, mutta veri veti kotiin päin.
– Kerran lenkillä ollessani hoksasin, että täällä ei ole pianokouluja. Ei ainakaan sellaisia, jollaisissa minä olisin lapsena halunnut opiskella, hän juttelee.
Jos Ylöjärvellä mielii opetella pianonsoittoa, vaihtoehdot ovat kieltämättä rajalliset. Tavoitteellisesti harjoittelevat voivat pyrkiä Pirkanmaan musiikkiopistoon, ja Tampereen Suzukikoululla on myös toimintaa Ylöjärvellä.
Yksityisopetusta voi löytää, jos osaa kysyä oikeilta henkilöiltä. Työväenopiston kurssitarjonnassa erilaiset kosketinsoittimet saattavat joskus vilahtaa.
Täysin pianoon keskittyvää koulua ei näillä main ole ennen ollut. Karema ei osaa sanoa, miksi.
– Piano on kuitenkin soitinten kestosuosikki. Jos lapsi haluaa aloittaa musiikkiharrastuksen, hän päätyy yleensä ensimmäisenä pianon tai rumpujen pariin, koska niissä aloittamisen kynnys on matalin, hän juttelee.
– Kun syksyllä aloin pitää tunteja, löysin hyvin vähällä mainonnalla nopeasti muutaman oppilaan. Se on pohja, josta aion nyt jatkaa, Karema kertoo.
Kareman tunnit on suunnattu soittajille, jotka haluavat pitää musiikin parissa ennen kaikkea hauskaa. Jos esimerkiksi tykkää rockista, sen pariin pääsee heti, ilman pitkällistä pohjustusta.
Taitopankkia kartutetaan sitä mukaa, kun kiinnostavat biisit ja sointukulut sallivat.
– Näkisin, että erotun massasta siinä, miten tuntini järjestän, Karema myöntää.
– Mutta en minä mikään tienraivaaja ole. Minun tavoin ajattelevia, perinteisen musiikkiopetustavan kyseenalaistavia pedagogeja on siellä täällä erilaisissa yksityisissä musakouluissa. Ylöjärvellä taidan kuitenkin olla ensimmäinen, hän miettii.
Ei koskaan täysipäiväiseksi
Syyskaudella Karema piti oppitunteja vain entisessä opinahjossaan, Moision koululla. Tänä keväänä piano-opiston toiminta on laajentunut myös Soppeenharjun koululle.
Kareman toiveissa ovat omat opetustilat jostain päin kaupungin keskustaa.
– Muutaman vuoden kuluessa sellaisten hankkiminen voisi olla ihan mahdollista. Entiksi pitää kuitenkin kasvattaa oppilasmäärää hiljalleen, hän sanoo.
Oman koulunsa ohella Karema opettaa nuoria musikantin alkuja myös Järvenpäässä. Töiden pääpaino on Etelä-Suomessa, mutta ex-ylöjärveläinen suunnittelee jo muuttoa takaisin kotikonnuilleen.
Miehen haaveena on osa-aikainen, mutta vakaa yrittäjyys Ylöjärvellä.
– Ihan täysipäiväistä hommaa en tästä itselleni halua. Siinä tapauksessa en enää ehtisi säveltää ja keikkailla, kuten nyt teen, hän juttelee.
– Uskon suorittamisen ja luovuuden tasapainoon. Tarvitsen molempia – se on minun tapani olla muusikko, Karema hymyilee.
