Viimeviikkoinen Räikän tietäjät -luento kokosi ylöjärveläiset kuuntelemaan Ylöjärvi-saliin asiaa kohtuuttomista tilanteista, joihin sosiaali- ja terveysalan asiakkaat ovat joutuneet itseään virheettöminä pitävien organisaatioiden vuoksi. Luentoa johti siivikkalalainen yliopiston lehtori ja kohtuuttomien tilanteden tutkija Anna Metteri.
Yhteiskunnan muutokset näkyvät ensimmäisenä sotetyössä. Anna Metterin mukaan kohtuuttomien tilanteiden kirjo sai alkunsa 1990-luvun laman aikaan, jolloin kohtuuttomat tilanteet eivät olleet vielä edes käsite. Nykypäivänä niistä saa kuitenkin lukea päivittäin sanomalehdistä, ja media nostaa esille kohtuuttomasti kohdeltuja kansalaisia.
– Olen miettinyt paljon sitä, miten saisimme luotua julkisen systeemin, joka puuttuisi näihin tilanteisiin. Olisi jokin taho, jonka puoleen voisi kääntyä silloin, kun kaikki asiat menevät kansalaisen kohdalla pieleen ja hänen asioidensa käsittely on vienyt vuosia, Metteri kertoi.
Hän kuvaa kohtuutonta tilannetta seuraavasti: Ihminen joutuu tilanteeseen tahtomattaan, ja vaikka sosiaaliturvan kriteerit täyttyvät, ei ihminen sosiaaliturvaa saa. Tilanne saattaa aiheuttaa tällöin vakavia sosiaalisia, henkisiä ja taloudellisia seurauksia. Näiden lisäksi ihminen voi kokea turvattomuutta, yksin jäämistä, vaille vastausta jäämistä, hylätyksi tulemista ja ihmisarvon menettämistä.
– Tutkimusaineistossani on mukana sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet vahvasti sen, ettei yhteiskunta välitä heistä.
Avun haun monimutkaisuus
Metteri painotti luennollaan avun hakemisen haasteellisuutta, johon törmätään ihmisen sairastuttua.
– Kun työskentelin vielä sairaalassa, eräs lääkäri sairastui. Ei hän osannut siinä kohtaa ja tuollaisessa tilanteessa itseään hoitaa. Ohjauksen ja neuvonnan puuttuminen johtaa siis siihen, että ihminen yrittää itse selvittää omia sosiaalietuuksiaan ja toimii tahattomasti väärin, Metteri selitti.
Tutkijalle on tuttu tilanne se, että ihminen menettää luottamuksensa järjestelmään sen vuoksi, että häntä on kohdeltu huonosti. Tällaisessa tilanteessa ihminen on saattanut hakea apua tuloksetta ja tulla väärin kohdelluksi.
– Etuuksia haettaessa asiakirjat ovat usein niin monimutkaisia, ettei niistä voi selvitä yksin ilman auttajia. Esimerkiksi sairaanhoitoajat ovat lyhentyneet niin valtavasti 1990-luvulta tähän päivään, ettei henkilökunnalla riitä aika yksilölliseen ohjaamiseen jonkin sairauteen liittyvän sosiaaliturvan hakemisessa, Metteri huomautti.
– Yksityisiltä klinikoilta puolestaan uupuu kokonaan sosiaalityöntekijät, jotka voisivat näissä asioissa auttaa, hän lisäsi.
Lakia tulkitaan oman edun mukaisesti
Kohtuuttomat tilanteet saavat joskus alkunsa siten, ettei organisaation työntekijä toimi edun hakijan kannalta oikein, vaikka voisi.
Näissä tapauksissa ammatillinen etiikka ja toimintatapa eivät ole riittäviä eikä velvollisuutta ihmisen auttajana oteta tosissaan. Metterin mukaan tämä liittyy osaltaan budjettien leikkaamiseen ja asioiden näkemiseen lyhyellä tähtäimellä.
– Organisaatio saattaa antaa ohjeen, ettei lakia tulkita asiakkaan edun mukaisesti vaan kunnan rahapussin edun mukaisesti. Tuota vastaan taisteleminen edellyttää työntekijältä mielestäni aikamoista ammatillista rohkeutta ja eettisyyttä, jotta työntekijä pystyy argumentoimaan asiakkaan puolesta.
Tällaista rohkeutta osoittavia työntekijöitä kuitenkin on.
– Tiedän sellaisia työntekijöitä, jotka ottavat yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja osaavat neuvotella siitä, miksi tietyt etuudet kuuluu asiakkaana olevalle ihmiselle myöntää.
Edun hakijan näytöt voidaan sivuuttaa
Suomessa sosiaaliturvan määräämiseen tarvitaan aina lääkärin lausunto. Silti lääkäreiden koulutuksessa ei anneta paljon painoarvoa sille, millaisia lausuntoja minkäkin sosiaalietuuden saamiseksi tulisi antaa. Tämän vuoksi terveydenhuollon sosiaalityöntekijät osallistuvat monimutkaisten tapausten selvitystyöhön ja työpaikkakouluttavat muita työntekijöitä. Metteri näkee asiassa ongelman siinä kohtaa, kun tällaiset ammattilaiset rajataan ulkopuolelle.
– Esimerkiksi Lääkäriliitto haluaa pitää kiinni siitä, että vain lääkereillä on lausuntovastuu eikä sitä jaeta muille ammattihenkilöille.
Metterin mukaan sosiaalietuuksia laiminlyövässä toimintatavassa yhdessä roolissa on esimerkiksi etuudesta päättävät päätöksentekijät, kuten KELAn tai eläkevakuutusyhtiön ammattihenkilöt, jotka päättävät edun hakijan kannalta kohtuuttomasti.
– Henkilö voi vain sivuuttaa edun hakijan näytön. Saattaa esiintyä myös avointa epäilyä edun hakijaa kohtaan: esimerkiksi päihteistä raitistuneen henkilön papereihin saatetaan tehdä maininta päihdehistoriasta, mikä pilaa edun saamisen.
Metterin mukaan etujen laiminlyönti on valtakunnallisesti suuri kysymys, sillä Suomen laki turvaa tietyt sosiaaliturvat tiettyihin tilanteisiin. Jos kukaan ei huolehti edun toteutumisesta, seuraa tilanteesta epäoikeudenmukaisuutta ja ihminen putoaa väistämättä väliin.
Kommentointi on suljettu.