Siivikkalalainen tutkija Anna Metteri on nähnyt sotetyössä monituisia asiakkaalle kohtuuttomia tilanteita ja sitten virheettöminä itseään pitäviä organisaatioita. Niistä hän kertoo tämänviikkoisella Räikän tietäjät -luennolla.
Pekka on saanut laajan asiantuntijalausunnon työkyvyttömyydestään. Silti hänen eläkehakemuksensa hylätään. Pekka ajetaan työvoimatoimiston pyöritykseen, ja lopulta hän on kypsä mielenterveyseläkkeelle.
Psyykkisesti sairas Anita joutuu osastolle, jossa ei järjestetä tapaamista omaisten kanssa. Hän jää hoitonsa kanssa yksin ja puolitiehen.
Liisin eronneet vanhemmat riitelevät huoltajuudesta. Viranomaiset eivät tutki väkivaltaisia taustoja kunnolla. Istutaan oikeudessa, ratkaisu venyy. Liisi kärsii välikappaleena.
Kun epäkohdista valitetaan, henkilökunta kiistää tehneensä virheitä. Asiakas ei pysty todistamaan niitä vankkaa arvovaltaa vastaan.
Tutkija Anna Metterin mukaan iso osa sotetyön kohtuuttomista tilanteista johtuu toimintakulttuurista. Asioita ei tutkita, ihmisiä kuunnella. Lakia tulkitaan ihmiselle epäedullisesti. Kyse on asenteesta, rahasta ja pelosta puuttua kollegoiden virheisiin. Taikka laista uupuu tapaukseen sopiva sääntely, ja asiakas putoaa pykälien väliin. Tai lopulta nöyryytyksiin uupunut kieltäytyy itse avusta.
Haava ihmiselle, valtiolle ja moraalille
Yksilölle kohtelusta koituu kohtalokkaiden virhepäätösten ohella kimppu muita ongelmia. Ensinnäkin hän kokee epäoikeudenmukaisuutta. Myös sosiaalinen tuki voi kaveta lähipiirin jäädessä syrjään ja asiakkaan leimautuessa. Turvaisa luotto järjestelmään haihtuu. Usko itseen murenee.
– Ihminen kokee, ettei hänellä ole merkitystä, että hän joutaisi kuolla.
Yhteiskunnallekin koituu aika särö.
– Suomessa on ollut perinteisesti vahva luottamus järjestelmään ja perustuslakiturvaan. Sehän on kaiken perusta, että kansalaiset luottavat systeemiin. Luottamuksen rapautuminen on huono asia, ja siitä seuraa lopulta turvallisuusuhka, Metteri jyrähtää todeten, että ihmisen ja systeemin pitäisi olla samalla puolella, ei vastakkain.
Särö on haitaksi kaikelle sillekin, mikä toimii hyvin. Maine menee ja epäluulo kasvaa, vaikka Metterin mukaan valtaosa järjestelmästä toimii hyvin.
Särö ei ole vastoin vain rakentamamme hyvinvointivaltion ideaaleja vaan myös universaalisti koettuja moraalin peruspilareita.
– Näen asian ihmisoikeusongelmana. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Eikä ammatillista etiikkaa noudateta, jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta.
Johtajuus kuntoon
Jotta vyyhti saataisiin kerittyä kuntoon, tulisi Metterin mukaan pureutua eritoten johtajuuteen.
– Johtajiksi on valikoitunut henkilöitä, joiden ei kuuluisi olla johtajia. Johtajina on ihmisiä, jotka ovat aina oikeassa. Johtajien pitäisi olla kykeneviä dialogiin ja reflektioon.
Metteri penää korjausliikettä joka johtoportaalle, jotta huono toimintakulttuuri ei valuisi yhdeltäkään tasolta alemmas ja jotta päästäisiin tavasta peitellä yhteistuumin sattuneita virheitä.
Metteri huomauttaa, ettei ongelman ydin ole virheiden tekemisessä vaan niiden kiistämisessä. Virheet ovat inhimillisiä, mutta avain niiden korjaamiseen on niiden myöntäminen.
Tutkija kaipaa ratkaisuja myös hallintoon ja rahoitukseen.
– Työolosuhteisiin pitää jäädä aikaa ajatella, tutkia.
Lainsäädäntö on Metterin mielestä valtaosin kunnossa. Korjattavaa olisi lain noudattamisessa ja käytössä ihmisen avuksi. Ja toki vanhentuneita pykäliä tulee uusia aika ajoin.
Tämä kaikki ei ole Metterinkään mielestä mikään helppo porkkana purtavaksi.
– Ihmettelen, miten soteuudistus saadaan tehtyä, jos ei työntekijöitä kouluteta toimimaan yhdessä ja tuntemaan ja tunnustamaan toistensa asiantuntemusta. Paljon on tehtävää.
Tyrmistynyt mutta lannistumaton
Aiheen pariin Metteri päätyi työskennellessään sosiaalityöntekijänä psykiatrian saralla. Tämän myötä hän ryhtyi aihepiirin tutkijaksi ja kouluttajaksi sekä soteasiakkaiden tukihenkilöksi.
Ala kiinnosti, koska Metteri halusi tehdä töitä ihmisten parissa, oli kiinnostunut yhteiskunnasta ja janosi oikeudenmukaisuutta.
Karmeat tapaukset ovat tyrmistyttäneet tutkijaa, mutta hän ei ole lannistunut. Hän on katsonut asioita ammatillisesti ja aina uskonut, että systeemiä voidaan parantaa.
– Tässä ammatissa pitää olla realistinen optimisti.
