Näin voi käydä kaikille

… ja usein käykin. Tämä teksti olkoon lohduksi kaikille, jotka pohtivat muistisairauden mahdollisuutta, kun vähän väliä tuntuu, että ote arjesta lipeää. Uskallan ilman mitään alan koulutusta väittää, että nämä eivät ole oireita, vaan väistämättömiä tapahtumia jokaisen ihmisen elämässä.
Unohdat liittää liitetiedoston sähköpostiin. Tämä on niin yleistä, että nykyään jotkut sähköpostiohjelmat pistävät merkille sen, kun kirjoitat otsikko- tai tekstikenttään sanan ”liite”. Jos sitten meinaat lähettää postin ilman liitettä, ohjelma kysyy, että unohtuiko jotain?
Etsit puhelinta, ja se on sinun kädessäsi. Joskus käy jopa niinkin, että etsit puhelintasi samalla, kun puhut siihen. Jos minulla olisi silmälasit, etsisin niitä, vaikka ne olisivat päässäni. Kaikki tekevät niin.
Sitten on tämä puhelimen etsimisklassikko: Käsket jonkun soittaa puhelimeesi, että löytäisit sen. Tai soitat itse Joren puhelimesta omaasi. Löydät sen. Jonkin ajan kuluttua katsot, että kappas, Jore on soittanut. Soitat Jorelle kysyäksesi mitä asiaa hänellä oli. Jos olet oikein skarppina, tajuat lopettaa jo ennen kuin puhelin alkaa hälyttää. Minä en yleensä ole.
Menet huoneeseen etkä muista miksi menit sinne. Tämähän on turhauttavaa, mutta varsin harmitonta. Kiusalliseksi se muuttuu silloin, kun huoneessa on joku, etkä haluaisi vaikuttaa siltä, että olet ihan pönttö jumissa. Sitten pitää äkkiä keksiä, että miksi muka menit sinne huoneeseen. Ja äkkiä keksiminen ei nimenomaan ole helppoa, jos on pönttö jumissa. Parempi astua huoneeseen ja tunnustaa saman tien, ettei tiedä miksi tuli.
Kahvin keiton voi tyriä hatarassa mielentilassa niin monella tapaa: Unohdat veden. Unohdat purut. Unohdat tippalukon kiinni. Unohdat laittaa kahvinkeittimen päälle. Näin käy kaikille. Ihan kaikille ei käy niin, että muistaa kaiken muun, mutta unohtaa pannun. Yhden tiedän, jolle on käynyt, mutta ei käy ihan heti uudestaan, koska siitä tulee armoton sotku.
Ja se, kun olet kerrankin realisti, ja toteat, ettet millään muista kaikkia kauppaostoksia ilman ostoslistaa. Teet listan. Se unohtuu kotiin. Miten se aina unohtuukin kotiin? Mutta kun lista on kerran kirjoitettu, niin melko varmasti muistat ostaa kaikki kaksikymmentä asiaa, vaikka lista onkin keittiön pöydällä odottamassa kotiinpaluutasi.
Mutta sitten menet kauppaan ostamaan yhtä asiaa. Parhaimmillaan nimenomaan vain yhtä asiaa, mutta ostatkin kolme asiaa, eikä mikään niistä ole se asia, mitä menit ostamaan. Älä lyö päätäsi seinään. Tapahtuu varmasti muillekin. En uskalla sanoa, että kaikille, mutta monelle.
Ja se, kun etsit jotain asiaa. Pengot esimerkiksi sekaroinalaatikkoa, koska etsit otsalampun kiinnitysnauhaa. Pengot, kunnes et enää muista mitä olit etsimässä, mutta pengot silti. Sitten katsot, että jaa, täällä on otsalampun kiinnitysnauhakin, sitäkään ei parane heittää pois, kun sitä voi joskus vielä tarvita. Ei kun niin, sitähän tässä juuri oltiin etsimässäkin, alun perin, vartti sitten, kunnes ajatus katosi kengännauhojen ja hehkulamppujen sekaan.
Päästät koiran ulos ja unohdat ottaa sen sisälle. Näin ei käy kaikille, mutta niille joilla on koira ja jotka asuvat maalla. Ne, joiden koira ei osaa haukkumalla pyytää sisälle, saattavat löytää Turren (nimi muutettu) ulko-oven takaa vasta seuraavana aamuna.
Ja Turresta tuli mieleen, että joskus on joku ajanut kuorma-autolla Turre kyydissä. Autoon tuli joku vika ja hytti piti kipata niin kuin kuorma-autoissa pitää hytti kipata, että pääse käsiksi johonkin asioihin, mistä voi korjata vian. Turre pitää siksi aikaa ottaa ulos hytistä ja sitoa tienvarsilevikkeen lyhtypylvääseen.
Auto kuntoon ja matka jatkuu. Turre tietysti unohtuu siihen lyhtypylvääseen. No on se nyt jo sieltä haettu poiskin, monta vuotta sitten. Näinkään ei tietysti käy ihan kaikille, mutta jos on koira ja pikkuvikainen kuorma-auto niin voi käydä.
Että jos ne auton avaimet nyt kerran löytyy jääkaapista ja toissaviikkoinen eväsleipä on edelleen hukassa, niin älä ollenkaan huolestu. Kaikille käy näitä. Sitten kun niitä alkaa käydä tosi usein, niin kannattaa ennen muistiklinikalle hakeutumista nukkua muutamat kunnon yöunet. Yleensä se asettaa rattaat paremmin jengoilleen hetkeksi.
P.s. Turre eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. Muistaakseni.