Ylöjärveläiskuvaaja kelpo kastiin

Valokuvauksenkin syövereihin syventynyt valomies pokkasi äskettäin harvinaisen ja taidoista todistavan arvonimen.

Riemu repesi ylöjärveläisen Mika Hiltusen rinnassa, kun hän kuuli saaneensa eurooppalaisen ammattivalokuvaajien QEP-arvonimen.

– Tein kiljahduksen ja superloikan. Tyttäreni sanoi, ettei ole koskaan nähnyt iskän loikkaavan niin korkealle, mies virnistää.

Iloon oli syytä, sillä Eurooppalaisten ammattivalokuvaajien järjestön FEP:n myöntämä arvonimi ei komeile ihan joka räpsijän rintapielessä. Kaikkiaan Qualified European Photographer -nimikkeitä on noin 500 kuvaajalla, ja Suomeen niitä on myönnetty 18. Marraskuisessa haussa 24 kuvaajaa 46 hakijasta läpäisi seulan.

– Nyt on sellainen olo, että pitää olla arvonimen veroinen. Pitää saada laatu pysymään hyvänä ja jatkaa kunnianhimoisella linjalla, mies tuumii ja arvelee, että vielä harvinaisemman MQEP:n hakeminen lienee mahdollinen tavoite lähivuosina.

Kasvoissa elämää

Nimikettä haetaan 12 kuvan sarjalla, ja oman settinsä aiheeksi Hiltunen otti vanhukset. Vaikkei kuvaaja tarkalleen muista, mistä aihe putkahti, se oli hänelle kovin mielenkiintoinen.

– Vanhusten kasvot ovat jotenkin niin monimuotoiset ja elämää nähneet, hän selittää ja perustelee tällä myös sen, että koko sarja koostuu kasvokuvista.

– Ja vanhukset ovat aika harvoin käsitelty aihe, kameramies ynnää aihevalintansa eduksi.

Kuvasarjan tuli osoittaa kuvaajansa tyyliä ja teknistä taitoa. Hiltunen on valokeskeinen kuvaaja, mutta tällä kertaa hän ei käyttänyt valoja kikkaillen vaan luotti yksinkertaisuuteen.

Osin se oli käytännön sanelemaa: vähäisen valokaluston kanssa oli kevyt kiertää. Mutta mies tahtoi myös antaa kasvojen puhua sekä antaa kaikille kasvoille tasavertaiset valo-olosuhteet.

– Yksinkertainenkin valo on tyylikkyyttä. Oikea valo oikeaan paikkaan.

Mies kuvasi kaikki kasvot suoraan edestä, jotta sarjasta tuli yhtenäinen. Viimeinen silaus syntyi kuvankäsittelyllä. Hiltunen pelkisti otosten sävyt ja korosti kasvojen piirteitä.

Vaikka mies hiukan epäili kuviensa riittävyyttä ja kunnianhimoisuutta ja oli jopa vaihtaa toiseen kuvasarjaan, otoskokoelma puri viisihenkiseen kansainväliseen raatiin.

– Kyllähän se ylpeäksi ja nöyräksi vetää.

Kahden sortin valomies

Arvonimi edellyttää pitkäjänteistä ja vaativaa työskentelyä sekä alan koulutusta. Hiltusen kuvaajataival alkoi jo teini-iässä harrastenäppäilyllä, mutta ammatillista siitä tuli kymmenisen vuotta sitten.

Tuolloin teatterin valomestarina työskennellyt mies halusi vakavoittaa harrastustaan. Hän törmäsi koulutusmahdollisuuksiin, ja työkuviotkin lutviutuivat otollisiksi työn ohessa opiskelulle.

Mies suoritti Visuaaliviestinnän Instituutissa (VVI) perus- ja ammattitutkinnon. Kiitollisena kuvaaja myhäilee opintojen avartavuutta.

– Kun menin kouluun, ajattelin, että osaan asioita, mutta muutamassa kuukaudessa huomasin, että enhän osaakaan. Se potkaisi minut ihan uudelle tasolle.

Ennen VVI:tä ja sen jälkeen miehen tilille on kertynyt myös erinäisiä kursseja. Nyt taitaja työskentelee sekä teatterin valohommissa että sen ohessa kuvaajana.

Arvonimeä hän päätyi hakemaan, kun hän osallistui Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n valaisupajaan, jossa jokaisen tuli tehdä jokin tavoitteellinen projekti.

– QEP:n haku oli sopivan korkea porras mutta mahdollinen saavuttaa.

Motivaattorina oli myös halu arvottaa itseään, sama, joka on kytenyt opinnoissakin.

– Halusin tietää, millä tasolla olen.

Mystistä palapeliä

Kuvaamiseen kameramiestä imee koko prosessi, lopputuloksen synnyttely. Yhtäältä kuvaaminen on hauskaa, ja toisaalta kuvankäsittely on aarreaitta, jolla voi rakennella kuvia eri komponenteista tai vain viilaillen herätellä otosta vahvemmin eloon.

– Se on sellainen mystinen palapeli. Harrastelija ottaa kuvia, ammattilainen tekee niitä.

Miehen kuvausote on vaihtuvainen. Hän etsiskelee uusia tuulia eikä ole asettunut johonkin omaan pysyvään tyyliin.

– Haluan tehdä monenlaista, on tämä sitten hyvä tai huono asia. Enkä halua olla mikään taidevalokuvaaja vaan asiakaslähtöinen kuvaaja. Jos joku pyytää minulta jotain, toivottavasti hän saa sen kaksinkertaisena.