Everstiluutnantti Johan Erik Sokajärven elämäkerta on poikkeuksellinen. Harvassa ovat ne sotilaat, jotka ovat kamppailleet Suomen historian kolmessa merkittävässä sodassa ja vieläpä komentajana. Yli 250-sivuinen teos kertoo Sokajärven tarinan rinnalla, miten pienillä mutta sitkeillä voimilla Suomi lopulta nousi itsenäiseksi.
Kalterijääkäristä kolmen sodan rintamakomentajaksi – Everstiluutnantti Johan Erik Sokajärvi 1896–1963 -kirjan kirjoittanut Suomen historian sosionomi, kapteeni evp., Esko Lammi sai idean teokseen kirjan päähenkilön tyttärentyttäreltä Maria Sokajärveltä.
– Siivotessaan mumminsa vinttiä vuonna 2012 Maria Sokajärvi löysi arkun, jonka pohjalla oli karttoja ja päiväkirjoja. Hän näytti niitä minulle, Esko Lammi kertoo.
Useita tietokirjoja muun muassa Suomen puolustusvoimista ja sotahistoriasta kirjoittanut Lammi totesi saaneensa käsiinsä superlöydön. Maria Sokajärvi oli löytänyt Johan Erik Sokajärven eli Erkki Sokajärven päiväkirjoja vapaussodan ajoilta vuoteen 1945 saakka.
Kirjassa kronologinen järjestys
17. kesäkuuta 1896 Heinolassa syntynyt Johan Erik Strömberg (sukunimi muutettiin suuressa nimenvaihdosaallossa vuonna 1935 Sokajärveksi) aloitti sotilaallisen vaikuttamisen jo vuonna 1917 alle 20-vuotiaana. Hän oli muun muassa perustamassa Kainuun ensimmäistä suojeluskuntaa.
Teoksen kahdessa ensimmäisessä luvussa käsitelläänkin Erkki Sokajärven ja hänen isänsä Teodorin osuutta Suomen itsenäistymiseen johtaneissa tapahtumissa. Lisäksi tutustutaan Sokajärven aktivistitoimintaan Kajaanissa sekä Kajaanin sissirykmentin toimintaan vapaussodassa.
Kirjan kolmannessa luvussa kuvataan Erkki Sokajärven sotilasuran kehittymistä sekä perhe-elämän vaiheita. Lisäksi luvussa käydään jonkin verran läpi Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenien tapahtumia.
Teoksen myöhemmissä luvuissa käsitellään Sokajärven sotilasuraa ja hänen elämänvaiheitaan talvisosan ja jatkosodan rintakomentajana. Lisäksi kerrotaan Sokajärven siirtymisestä sairastumisen vuoksi kotirintaman tehtäviin.
Kirjan lopussa Maria Sokajärvi muistelee millaista elämä oli hänen ukkinsa Erkki Sokajärven ja hänen mumminsa Alli Sokajärven tilalla Annilassa Mouhijärvellä.
Vapaussotaa ja talvisodan pakkasia
Erkki Sokajärven sotilasura alkoi dramaattisesti, kun hänet vangittiin venäläisten santarmien toimesta aktivismista 23. helmikuuta vuonna 1917. Hän vapautui reilu kolme viikkoa myöhemmin Venäjällä puhjenneen vallankumouksen vaikutuksen ansiosta. Vallankumouksen jälkeen Suomen autonomista asemaa alettiin palauttaa sortovuosia edeltävälle tasolle.
– Sokajärvi sai myöhemmin lisänimen kalterijääkäri. Jääkäriliitto antoi kunnianimen kaikille Venäjän vallan alla pidätetyille Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille sotilaille, Esko Lammi kertoo.
Vapaussodassa Sokajärvi taisteli Kajaanin sissirykmenin ensimmäisen komppanian joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Samoissa taisteluissa Kajaanin sissirykmentissä toimi ryhmänjohtajana muuan Urho Kekkonen.
Myöhemmin Sokajärvi yleni Suomen valkoisessa kaartissa luutnantiksi ja kapteeniksi. Jatkossa hän toimi muun muassa Tampereen itäisen sotilaspiirin piiripäällikön apulaisena ja yleisesikuntaupseerina sekä Kuopion sotilaspiirin päällikkönä. Tässä tehtävässä Sokajärvi yleni majuriksi.
Sokajärvi siirtyi 1936 aliupseerikoulun johtajaksi Jääkäripataljoona 3:een Mikkeliin. Talvisodan syttyessä Sokajärvi määrättiin perustamaan Sissipataljoona 2.
– Talvisodassa Sissipataljoona 2 keskitettiin Tolvajärvellä taistelevien suomalaisjoukkojen tueksi. Pataljoona teki Sokajärven johdolla tihutöitä ja tiedustelua vihollisen selustassa jopa 40 asteen pakkasessa, Esko Lammi selvittää.
Hänen mukaansa Tolvajärven alueen taistelut vaikuttivat vahvistavasti sotilaiden ja koko Suomen henkiseen kestokykyyn ja moraaliin.
– Alueen taisteluilla oli iso merkitys niin sanotun talvisodan hengen muodostumiselle, Lammi sanoo.
Sissipataljoonassa komentajan taistelulähettina toimi Armas Ilvo, joka tuli tunnetuksi Veteraanin iltahuuto -kappaleen tunteikkaasta tulkinnasta. Hän esitti sen presidentti Sauli Niinistölle ja tämän puolisolle rouva Jenni Haukiolle itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla vuonna 2015. Armas Ilvo siunattiin haudanlepoon 4. helmikuuta Simossa.
Jatkosodassa murtajadivisioonassa
Talvisodan päätyttyä Sokajärvi toimi Jääkäripataljoona 4:ään yhdistetyn Polkupyöräpataljoona 7:n komentajana. Hän oli myös Jyväskylän suojeluskuntapiiri 9:n aluepäällikkö.
Jatkosodan alkaessa Sokajärvi nimitettiin Jalkaväkirykmentti 48:n kolmannen pataljoonan komentajaksi ja myöhemmin ensimmäisen pataljoonan komentajaksi.
– Everstiluutnantiksi vuonna 1941 ylennetty Sokajärvi osallistui jatkosodassa hyökkäykseen osana niin sanottua murtajadivisioonaa, joka teki läpimurtohyökkäyksen Karjalankannaksella. Sokajärven JR 48 oli kärkirykmentti, joka löi vihollisen divisioonat ja avasi tieyhteydet Karjalankannakselle, kirjailija Lammi kertoo.
Lopulta Sokajärvi oli vuoden 1944 kevääseen saakka asemasodan etulinjassa, jossa esimerkiksi vankien sieppaus oli arkipäivää. Aika etulinjassa oli henkisesti erittäin raskasta.
Sokajärvi evakuoitiin rintamalta vuoden 1944 keväällä sairauden vuoksi. Komentaja yritti kuitenkin vielä palata joukkojensa pariin, johon hän mielestään kuului.
– Sokajärvi oli varsin pidetty, vakaa ja rauhallinen komentaja. Hänen arvostuksestaan kertoo se, että veteraanit kävivät Annilan tilalla tervehtimässä komentajaansa vuosittain. Jopa vielä vuonna 2002 tilalla vieraili veteraaneja, Esko Lammi kertoo.
Jatkosodan päätyttyä Sokajärvi toimi kotiuttamisupseerina ja otti vastaan rintamalta palanneen JR 48:n. Sokajärvi vapautettiin vakinaisesta palveluksesta 2. maaliskuuta 1945.
Eläkepäivänsä Sokajärvi vietti sedältään ostamallaan Annilan tilalla. Sokajärvellä oli piirtämisen lahja. Hän harrasti eläkkeellä muun muassa taidemaalausta, puukäsitöitä ja metsästystä. Sokajärven vesiväripiirroksia ja maalauksia on kirjan sivuilla useita.
Vuonna 1963 kuollut Erkki Sokajärvi on haudattu Helsingin Hietaniemeen Suomen Valkoisen Kaartin hautausmaalle.
