Tiuravuoren palvelukeskuksessa pyöri tammikuussa musiikkityöpaja, joka poiki ystävyyttä lämpimästi sanallistavan humpparallin. Kurkistus ryhmän neljännelle kokoontumiskerralle oli menevää tunnelmaa täynnä.
Kitarasointu värähtää Tiuravuoren palvelukeskuksen salissa, ja kymmenet äänet yhtyvät siihen. Vedetään yhteislauluna Päivänsäde ja mennikäinen -ikisuosikkia.
Kun äänet ja tunnelma on saatu heräilemään, ohjaajat alkavat kaivella esiin papereita. Tässäpä olisi nyt yhdessä muovailtu kappale hiottuna. Eiköhän lähdetä kokeilemaan.
Sana sanalta, säkeistö säkeistöltä ralli alkaa löytää sijojaan kielenkannoissa.
On kulttuuriosuuskunta Uulun vierailevan Laulunloihtijat-musiikkityöpajan neljäs kokoontumiskerta, ja lauluntekoprojektin palikat alkavat olla koko lailla paikoillaan.
Yhdessä pala palalta
Takana on monta luovuutta kolkuttelevaa työvaihetta.
Ensi kokoontumisessa vanhukset alkulämmittelyksi tutustuivat ohjaajiin ja perinnesoittimiin. Toisella kerralla tartuttiin jo itse biisityöhön. Ehdoteltiin teemoja ja äänestäen päädyttiin ystävyyteen.
– Mietimme, mitä ystävyydestä tulee mieleen, ja aloimme rakentaa laulun sanoitusta, ohjaaja Antero Mentu selostaa ja kertoo itse vielä hienosäätäneensä lyriikoita.
Kolmostapaamisella poppoo kävi sanat läpi ja siirtyi sitten melodian kimppuun. Tyylilajiksi seuloutui humppa.
– Oltiin perinteisillä tyylilinjoilla. Ehdolla oli muun muassa tangoa, polkkaa ja klassista.
Sävellystä ryhdyttiin rustaamaan muotoilemalla melodia-aihio yhteistuumin kohta kerrallaan: kukin päätti vuorollaan, mihin suuntaan sävelasteikolla kappale seuraavaksi jatkuu. Valmiiksi melodia hioutui ammattilaiskäsissä.
Vaan ihan valmista ei vielä neloskerrallakaan ole. Edessä on äänityskerta.
– Tuomme äänityslaitteet. Studiotasoinen äänitys tehdään, ohjaaja Kari Lounela sanoo ja kertoo nauhoituksen jäävän taloon cd:nä ja tulevan muiden pajojen kipaleiden tapaan Uulun Soundcloud-sivulle.
Viimeisellä kerralla nautiskellaan työn hedelmistä.
–Ylpeinä kuuntelemme ja fiilistelemme.
Mietteitä ja mielen virkeyttä
Palvelukeskus tarttui kulttuuritoimen kautta tarjoutuneeseen pajaan ilomielin. Keskuksen askartelu- ja toiminnanohjaaja Merja Hietaniemi katsoo pajan tekevän vanhuksille hyvää ja toteaa osallistujien olleenkin innolla mukana.
Tuokiot tarjoavat tekemistä ja yhdessäoloa, mielihyvää ja mukavia hetkiä.
– Ne ovat olleet monelle suurenmoisia tapahtumia. Pääsee vähän esille. Pajapäivät ovat olleet erilaisia kuin tavalliset päivät. On saanut odottaa, että pääsee porukkaan mukaan, pajaan osallistunut Terttu Petäjä myhäilee.
Vanhukset ovat myös päässeet isojen, tärkeiden asioiden äärelle. On puhuttu ystävyyden kaltaisista elämän peruskivistä sekä muisteltu omia elämänpolkuja.
– Pääsee käsiksi itseensä, Mentu tuumaa ja ynnää, että toistuva työskentely ja työvaiheiden moninaiset tarttumapinnat lisäävät varmasti myös mielen virkeyttä.
Tämä kaikki voi tuoda tunnetta elämänhallinnasta ja kyvykkyydestä.
– Saa olla mukana, vaikka ääni on nolla, Petäjä iloitsee.
Hyvä runko kantaa ja joustaa
Neloskerran tuokio rullaa varsin jouhevasti eteenpäin. Pajatyöskentely onkin sujunut vanhustalossa mallikkaasti. Siitä on kiittäminen hyvää suunnittelua.
– Meillä on vahva eteenpäin kuljettava runko. Ilman suunnittelua voisimme helposti olla hukassa ja miettiä, mitä seuraavaksi, Mentu toteaa.
Toisaalta kaava antaa tilanteille myöten.
– Aika pienilläkin aineksilla päästään seuraavaan kohtaan, jos jokin vaihe on haastava.
Haastetta voi koitua ainakin muistipulmista. Tilanteet saattavat harhautua sivuraiteille.
– Mutta pajassa on aikaa kevyelle hortoilemiselle, Mentu kuittaa.
Haasteeksi hän mainitsee myös mielikuvat, että musiikki kuuluu erityislahjakkuuksille.
– Helposti on ennakkoasenne, että enhän minä, hän sanoo mutta ilokseen toteaa jään usein sulavan kannustuksella.
Vanhusryhmän vahvuus on ohjaajien mielestä syvyys ja perspektiivi. Vanhuksilta on irronnut hienoja mietteitä.
– Kyllä taas aika loistava biisi saatiin kätilöityä, Lounela hymyilee.
