Kirja tulee, elää ja lähtee. Samankaltainen elinkaari on toki muillakin kirjastoaineistoilla. Kokoelman hoito on puntarointia mutta vaikeudessaankin välttämätöntä työtä.
Kirjaston hylly ei ole musta aukko, joka imee yhä vain uutta aineistoa. Liioin se ei voi jämähtää sellaiselleen. Joskus vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Joskus kirjan elinkaari päättyy.
Eri kirjoilla on erimittaisia elinkaaria, parista vuodesta vuosikymmeniin. Lisäksi itse teoksen elinkaari voi olla eri kuin siitä painetun yksittäisen niteen.
Suositun kirjan nide voi kulua puhki, mutta teos voi elää rinnakkaisniteinä. Koko teos taas hiipuu, jos se kiinnostuksen sammuttua tai tiedon vanhettua poistetaan kokoelmasta tai jos uusia niteitä ei saa rikkinäisten tilalle. Harvoin lainattu mutta merkittävä teos taas voi elää samanakin niteenä pitkään.
– Kunto on helppo miettiä. Teoksen relevanttiuden mietintä on vaikein homma, Ylöjärven kirjastotoimenjohtaja Marko Ojala vertaa.
Asiaa helpottaa se, ettei joka kirjaston tule olla kaikenkattava. Puutteessa voi nojata toisiin kirjastoihin. Vaikkapa kansalliskirjasto ja valtakunnallinen varastokirjasto satsaavat säilytykseen, kun taas kauppakeskuskirjasto voi uusiutua tiheään. Tasapainoilua homma silti on.
– On hankalaa rajata, mikä on riittävän hyvä kokoelma.
Alkuruutuna tilaus
Elinkaari alkaa, kun teos tilataan lainapaikkaan.
Tämä tapahtuu kustantajien toimittamien ennakkotietojen perusteella jo ennen kirjan painamista. Tai sitten jo olemassa oleva kirja tilataan jälkikäteen tahi siitä tilataan uusi kappale.
Ennakkotietojen perusteella perustiedot kirjataan kirjastojärjestelmään, ja kirjan saavuttua ne täydennetään. Jälkikäteistilauksissa nojataan kirjaston tai toisten kirjastojen aiemmin kirjaamiin luettelointitietoihin. Uusittu painos on kuitenkin kirjattava aivan uusiksi.
Sitten kirja varustetaan hyllytystarroilla, leimataan ja suojamuovitetaan. Ja jo on aika sujahtaa lainaan tai uutuushyllyyn.
Kirjoja tilataan massoina kahdesti vuodessa: keväällä ja syksyllä, kun isojen kustantamojen luettelot ilmestyvät. Uutuustietoja ilmestyy ja tilauksia tehdään kuitenkin lisäksi liki viikoittain.
Kunnallisiin pääkirjastoihin tilataan jokseenkin kaikki isojen kustantamojen teokset, sillä näille on kysyntää. Lisäksi opuksia tilataan paikallistarpeen mukaan vaikkapa suosituilta oppialoilta tai oman kunnan kynäilijöiltä. Voidaan myös täyttää jollekin saralle jääneitä aukkoja. Sivukirjastojen seula on toki tiukempi.
Ylöjärvellä kirjastoaineistoihin kuluu 200 000 euroa vuodessa.
– Se voi kuulostaa suurelta summalta, mutta asukaskohtaisesti se on noin kuusi euroa vuodessa. Määräraha on elinehtomme. Jos emme saa rahaa aineistoon, kirjaston käyttö hiipuu.
Liima ja teippi hätiin
Niteen matka voi käydä kesken elinkaaren korjausvarikolle.
Kirjojen kuntoa tarkastetaan päivittäin palautustiskillä. Jos opus hiukan repsottaa liitoksistaan, voidaan sitä pikakorjata heti. Tätä sattuu päivittäin. Harvemmin tarvitaan isoa korjausta takahuoneen paikkauspisteellä.
Kirja voi myös päätyä horrokseen: varastoon. Sinne voidaan viedä varmistuskappale tai ylimääräisiä niteitä salin hyllyssä olevasta teoksesta. Voidaan myös pitää teosta vain jemmassa, esimerkiksi heikkokuntoista ainoaa kappaletta.
Tie loppuu – tai ei
Nide tulee loppuunsa, kun se auttamattomasti hajoaa. Osoite on roskis. Jos lainapaikka luopuu kirjan kaikista niteistä eikä tilaa uusia, koko teoksen elo päättyy kyseisessä kirjastossa.
Poiston syy voi kunnon ohella olla se, ettei kysyntää enää piisaa tai tieto vanhenee. Silloin kirjaa yleensä ainakin yritetään myydä poistokirjamyynnissä, mutta jos myynti ei onnistu, roskis kutsuu.
Teos voi Ojalan mukaan olla periaatteessa ikuinen, jos uusia kappaleita aina saadaan tai jos jopa nide pysyy kunnossa hamaan tulevaan. Kansallisella tasolla teoksen häviäminen kokonaan voi olla riski, jos uusia kappaleita ei paineta. Silloinkin kuitenkin auttaa esimerkiksi digitointi.
– Mutta meidän ei onneksi tarvitse miettiä tuollaista.
