Jo 34 vuotta mehiläistarhausta harrastanut Pentti Paala sai tammikuun lopussa upea tunnustuksen pitkäaikaisesta työstään mehiläistarhauksen hyväksi. Paala palkittiin Suomen Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä vuoden mehiläistarhaajana Suomessa.
– Tunnustus tuli yllätyksenä, sillä en edes tiennyt, että minua on ehdotettu palkinnon saajaksi, Paala naurahtaa.
Tunnustus on ylöjärveläistarhaajalle palkinto hänen tekemästään pitkäjänteisestä koulutustyöstä.
– Pentti Paala on kouluttanut satoja mehiläishoidon alkeiskurssilaisia 20 vuoden aikana. Hän on tosi ahkera joka suhteessa ja kouluttajana todella pidetty. Hänellä on aina aikaa muille, Suomen Mehiläishoitajain Liiton Pirkka-Hämeen yhdistyksen puheenjohtaja Tuija Saarinen kommentoi palkinnon luovutustilaisuudessa Hämeenlinnassa.
Paala sanoo tykkäävänsä alkeiskurssien pitämisestä innokkaille oppilaille. Hän kouluttaa aloittelevia mehiläisharrastajia kahdesti vuodessa.
– Erityisen hienoa on se, että naiset ovat alkaneet innostua mehiläistarhauksesta aiempaa enemmän. Nykyään jo puolet alkeiskurssilaisista on naisia, Paala kertoo.
Sato ja maku vaihtelevat
Paala aloitti mehiläistarhauksen kaksi vuotta sen jälkeen, kun hän muutti perheensä kanssa Vahantaan. Hänellä on mehiläispesiä nykyään Vahannassa, Mutalassa, Pihkaperällä ja Lempiäniemessä. Paala on yhä äärimmäisen innostunut mehiläisten hoidosta.
– Hunajasato on erilainen joka vuosi. Satoon vaikuttavat muun muassa sää ja kasvien kukinta. Pirkanmaalla on noin 40 kasvia, joista mehiläiset keräävät mettä, ja nämä kasvit kukkivat joka vuosi eri tavalla, Paala selvittää.
Viime vuoden hunajasato oli Pirkanmaalla huonoin 40 vuoteen, koska kasvit lopettivat kukintansa poikkeuksellisesti jo juhannuksena.
– Viime vuonna yhdestä pesästä sai noin 20 kiloa hunajaa. Kolme vuotta sitten yksi pesä antoi noin 60 kiloa hunajaa, Paala havainnoi.
Harrastuksen mielenkiintoa lisää se, että joka vuosi hunaja on erimakuista kuin edellisenä vuonna. Maut vaihtelevat suuresti myös alueellisesti.
– Mutalasta tulee erimakuista hunajaa kuin Vahannasta. Kaikki riippuu siitä, mistä kasveista mehiläiset mettä sattuvat keräämään, Paala selvittää.
Taitavia talvehtijoita
Tällä hetkellä mehiläispesissä on melko hiljaista. Talvehtiminen on mehiläisille eräänlainen taiteenlaji.
– Mehiläiset muodostavat yhdessä ison pallon, jossa ne lämmittävät toisiaan siipiä heiluttamalla. Lisäksi mehiläiset vaihtavat keskenään paikkaa pallon sisällä, jossa voi olla 27 astetta lämmintä vaikka ulkona olisi 20 astetta pakkasta, Paala esitelmöi.
Kun kevät koittaa ja ulkolämpotila nousee viidestä kahdeksaan asteeseen, lähtevät mehiläiset niin sanotulle puhdistuslennolle. Sen jälkeen pesässä alkaa tohina ja valmistautuminen työlääseen kesään.
Mehiläisen ikä lasketaan kilometreissä. Mehiläinen elää noin 750 kilometriä ennen kuin sen elämänmittari täyttyy. Medenkeruulennollaan mehiläinen käy noin parin kilometrin päässä pesästään.
Mehiläinen ei koskaan kuole pesäänsä. Ehkä sitä siksi kutsutaan maailman siisteimmäksi eläimeksi.
– Kun mehiläinen tietää kuolevansa, se lähtee pesästä, jotta ei saastuttaisi sitä, Paala sanoo.
Mehiläisten määrä pesässä kasvaa kesän aikana hurjasti.
– Jos keväällä pesässä on noin 15 000 mehiläistä niin kesäkuun lopussa niitä on jo noin 50 000, Paala kertoo.
Joukkokuolemat ihmetyttävät
Konkaritarhaajan mukaan mehiläistarhauksen tulevaisuus on valoisa, vaikka maailmalta onkin viime vuosina kantautunut tietoja mehiläisten joukkokuolemista.
– Joukkokuolemat ovat mystinen asia. Kyseessä voi olla erilaisten torjunta-aineiden ja mehiläisten oman viruksen yhteisvaikutus, Paala pohtii.
Hänen mukaansa joukkokuolemien syitä on kuitenkin varsin vaikea saada selville.
– Asiaa on vaikea tutkia, kun mehiläiset lähtevät pois pesästä kuolemaan. Mehiläiset siis vain katoavat.
Silti mehiläisiä riittää jatkossakin, ja mehiläistarhauksen harrastajamäärät lisääntyvät koko ajan. Tämä on hyvä asia, sillä mehiläiset ovat äärimmäisen tärkeitä luonnon hyvinvoinnille ja ruoan tuotannolle.
– Jopa 60 prosenttia Suomen ruokatuotannon kasveista on sellaisia, jotka tarvitsevat pölytystä. Ja mikäs muu kuin mehiläinen on paras pölyttäjä. Jos esimerkiksi omenapuutarhan lähistöllä on mehiläistarha niin omenasato on yleensä valtaisa, Paala toteaa.
Harrastus jatkuu
Muun muassa kalastusta, erilaisia puutöitä ja mökkeilyä harrastava Pentti Paala aikoo jatkaa mehiläistarhausta vielä pitkään.
– Teen tätä niin kauan kuin elän, hän naurahtaa.
Hänen mukaansa mehiläisten hoitoon ei voi kyllästyä koskaan.
– Mehiläistarhaaja yrittää koko ajan ymmärtää sellaista, jota ei voi ymmärtää. Ja juuri siksi mehiläisten seuraaminen on niin kiehtovaa.
