Kiekollinen kipaleita kirjastoista

Pirkanmaan kirjastot julkaisivat levyn, jota jaellaan yksinomaan kirjastoissa. Ylöjärvellä osana maakunnallista levykiertuetta nähdään Jukka Nousiaisen keikka.
Kirjastolevy, kirjasto, pääkirjasto Leija, musiikki, konsertti
Biisihaaste sujui niin hyvin, että syntyikin kaksi kappaletta, joista toinen päätyi Jukka Nousiaisen omalle levylle. Mies on tyytyväinen Kirjastolevyn biisiinsä – vaikka siihen joutuikin pikku kauneusvirhe: hän muisti erheellisesti biisissä mainitun laulun tekijäksi Dr. Albanin, joten biisissä mainitaan tohtori. – Tästä voi sitten rauhassa häiriintyä. Helposti kappaleita hioo ja hioo, ja niin pitääkin, mutta biisien pitäisi olla myös sellaisia kuin ihmisetkin ovat: kukaan ei ole täydellinen, mies tuumii. Ja niin, voivatpahan kuulijat sitten vaikka luoda itse ihan uusia merkityksiä!

Kun puhelimen päästä lensi ehdotus, muusikko Jukka Nousiainen vastasi oitis ”kyllä”.

Ei sillä että ehdotus olisi ollut tavanomainen. Päinvastoin. Se oli haaste miehelle, joka ei tapaa nojata deadlineihin ja järjestelmälliseen työrutiiniin ja joka ei juurikaan ole tehnyt töitä tilauksesta. Nousiaiselta kysyttiin biisiä Pirkanmaan kirjastojen Kirjastolevylle.

Mutta haaste houkutti.

– Minua kiinnosti kokeilla, osaanko tehdä laulun, jos sellainen pyydetään.

Ja kannatti suostua. Prosessi oli lopulta tuttua kivaa biisityötä.

– Kokoelmalla on pitkän linjan biisinikkareita. En koe itseäni sellaiseksi – laulujen teko on vain yksi puoli minua, ja voisin tehdä vaikka äänitaidetta ympäristön äänistä – mutta laulujakin voin tehdä, ja tämän laulun teko oli mielenkiintoista.

Kirjasto ja musa framille

Levy on ainutlaatuinen. Vastaavaa ei projektia koordinoineen Juhani Koiviston, Tampereen Metso-kirjaston musiikkiosaston kirjastonhoitajan, mukaan ole ennen Suomessa tehty. Projekti syntyi, kun paikalliset musiikki-ihmiset saivat älynväläyksen ja esittivät ideansa Metson musiikkiväelle, joka tarttui ideaan ilomielin.

Levy tuo esiin kirjastoja ja niiden roolia.

– Kirjasto on ainutlaatuinen paikka, josta voi löytää aineistoja, joita ei muualta löydä – joita ei vaikka enää löydy kaupasta. Ja kirjastoissa ei myydä, Koivisto kuvaa levyn heijastelemia periaatteita.

Uutuusformaatilla myös osoitetaan, kuinka monipuolinen musiikkiformaattien maailma on.

Ja tietysti levy muistuttaa kirjastojen musiikkiosastoista. Niillä on paljon antia vielä nytkin, kun äänitelainat ovat huvenneet: levyjen ohella konsertteja, tietopalvelua, soittimia…

Musiikkiosasto onkin Koiviston ja Nousiaisen mielestä olennainen osa kirjastoa. Kirjaston tehtävä on tarjota laajalti tietoa, sivistystä ja elämyksiä, ja musiikki on tärkeä näihin kytkeytyvä elämänpiirin osa.

– Kirjastolle tärkeitä ovat sisällöt, eivät formaatit, Koivisto tähdentää.

Pokkaus etsinnän ja eksymisen keitaalle

Artistien motiivi on nostaa hattua kirjastoille, joita he pitävät arvossa.

– Kun nykyään halutaan ajaa alas kaikki ihmiselle tärkeä, totta kai haluan olla mukana tällaisessa projektissa, Nousiainen sanoo.

Levyn kansiin onkin koottu artistien kirjastomietteitä ja -muistoja. Nousiaiselle kirjasto on tiedon aarreaitta, joka avaa portit niin täsmäetsintään kuin yllättäviin löytöihin. Ja sopii se vain oleiluunkin.

Hän näkee kirjaston myös yhtenä harvoista paikoista, jotka ovat kaikille ehdoitta avoinna.

– Ei tarvitse rahaa, ja on ihan sama, mikä on status tai ikä. Kirjasto on kansantalo, keidas ja turvapaikka kulutushysterian keskellä.

Nousiaiselle oli itsestäänselvää lähteä mukaan hyväntekeväisyysperiaatteella. Raha ei käynyt mielessäkään, vaikka musatienestit ammattimuusikolle ovatkin elinehto.

– Ei näitä hommia tehdä rahan perässä juosten.

Nousiainen ja Koivisto eivät näe tukiprojektia tai kirjaston ilmaistarjontaa yleensäkään uhaksi musiikkialan toimeentulolle. Nehän tutustuttavat ihmisiä musiikkiin ja sitä kautta tuovat kiinnostusta ja uusia yleisöjä.

Sitä paitsi kaksikon mielestä ihmisillä on oikeus myös ilmaisoviin musiikkiin ja musatiedon kartuttamiseen.

– Musiikki ei saa olla jotain, johon vain joillakuilla on varaa, Nousiainen puolustaa.

Kirjastobiisissä vertauskuvaa

Nousiaisen kokoelmakipale on kirjastoaiheinen, koska hän ensin luuli, että niin haluttiin. Hän pysyi valinnassaan, koska tiesi kappaleen olevan aihettaan yleisinhimillisempi.

– Se kertoo, miten itsellä ei ole paikkaa. Kirjasto on sitten paikka, jonne voi aina mennä. Tavalliset asiat suoraan kerrottuina voivat olla merkityksellisiä, hän toteaa suoraviivaiselle ja leikkisällekin mutta lopulta syvälliselle tyylilleen uskollisesti.

Koiviston mukaan isojen nimien ja nousevien uusien artistien kipaleet sopivat hyvin yhteen.

– Levy on monityylinen, mutta samalla siinä on linjakkuus. Se on vaihtoehtoinen mutta samalla helppo ja vaivaton, hän kuvailee.

Nousiaisen levykiertuekeikalla Ylöjärvellä kuullaan kirjastobiisin lisäksi miehen muuta tuotantoa päivän tunnelman mukaan.

– Varmasti tulee intensiivistä – en tarkoita rajua ja äänekästä vaan ehkä päinvastoin.