Ylöjärveläinen Jonna Irri on kasvanut raviperheessä. Vanhemmat yrittivät joskus houkutella tytärtään ”oikeisiin töihin”. Hevoset veivät kuitenkin voiton, ja nyt hän työskentelee entistä vahvemmin ravureiden kanssa.
Ainakin Pirkanmaalla lajia seuraavat tuntevat Irrin raviperheen. Tuija ja Kari Irri ovat pitäneet pitkään sekä Teivon ratatallia että myös maaseutuyksikköä Sastamalan Vammalassa. Perheen poika Joni-Petteri tekee vahvaa tulemista kansallisille ohjastajamarkkinoille.
Vuorentaustassa asuva Jonna puolestaan työskentelee perheyrityksessä koko ajan vahvemmalla panoksella.
– Yksi vanhempi hevosenomistaja kutsuukin minua tallipäälliköksi, nuori raviammattilainen hykertelee.
Eikä tuo toteamus ihan pieleen mene, sillä Jonna Irrin toimenkuva vaikuttaa todella siltä, että hän rohkenee käyttää tallipäällikön titteliä.
– Koordinoin esimerkiksi hevostemme rokotuksia. Sen lisäksi varaan aikoja klinikalle ja hierojalle. Työhöni kuuluu nykyään paljon järjestelevää työtä. Totta kai myös hoidan hevosia ja keskustelen hevosenomistajien kanssa, ylöjärveläinen kiteyttää.
Vanhemmat Tuija ja Kari yrittivät aikoinaan kaupata tyttärelleen muitakin ammattivaihtoehtoja kuin raskaan työn raatamista raviurheilussa.
Pyrkimys ei onnistunut, vaikka yritys olikin hyvä.
– Menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun ravintolakokkilinjalle. Se tarina loppui hyvin lyhyeen, koska minulla oli puolen vuoden jälkeen enemmän poissaoloja kuin opiskelua oppitunneilla, Jonna Irri hymyilee.
Tuttu sarka eli raviurheilu veti enemmän puoleensa. Sen työn nuori ylöjärveläinen ravialan ammattilainen on ottanut tosissaan.
– Lähdin 16-vuotiaana, suoraan ammattikoulusta, töihin Petri Salmelan tallille Tukholman liepeille. Olen paiskinut hommia myös toisen suomalaisen huippuvalmentajan Pekka Korven leivissä.
– Lisäksi matkapäiväkirjaani on piirtynyt merkintä työskentelystä vuoden ajan Yhdysvalloissa.
Ulkomaiden työkomennuksilta on kertynyt tärkeää oppia.
– Kyllähän näiltä reissuilta on saanut sellaista tiettyä avarakatseisuutta.
– Yhdysvalloissa on hieman erilainen raviurheilun kulttuuri kuin vaikkapa meillä täällä Pohjoismaissa.
– Täällä hevoselle taataan enemmän arvostusta yksilönä. Toisaalta iso osa hyvistä hevossuvuista on peräisin amerikkalaisesta jalostustyöstä, Jonna Irri vertailee.
Ajohommille kiitos ei
Joillekuille raviurheilun ammattilaisille kilvanajo on henki ja elämä. Jonna Irri ei kuulu tähän porukkaan. Hän tahtoo toimia muissa tehtävissä kuin ravurin ohjaksissa.
– Ajaminen ei ole minun juttuni. Olen ajanut vain kolmessa lähdössä ja silti olen ollut mukana raviurheilussa koko pienen ikäni. Kilvanajo on kovaa puuhaa. Jos siinä haluaisi menestyä, sitä pitäisi tehdä säännöllisesti.
Raviurheilu on muodostunut Jonna Irrille niin sanotuksi elämänuraksi. Vaikka hänelle on syvä, rakkaudenomainen suhde työhönsä, myös hevosiin voi väsyä hetkellisesti.
– Totta kai minullekin tulee silloin tällöin hetkiä, että haluan heittää talikon nurkkaan. Väsymys tulee jo pelkästään ammatin fyysisestä rasittavuudesta. Senpä vuoksi pyrin pitämään vapaapäivistäni kiinni. Muutakin elämää pitäisi olla kuin vain raveja, hän pohtii.
Kutsumus kantaa eteenpäin, kun kroppa on saanut hiukan levätä.
– Yleensä hyvin nukutun yön jälkeen mieli halajaa taas hevostallille.
Vielä Ruotsiin?
Tuttu totuus on se, että naapurimaa Ruotsin raviurheilu polkee suoran mitan omaamme edellä. Jonna Irri pitää mahdollisena, että hän voisi vielä työskennellä Svea-mamman maaperällä.
– En tiedä, onko se enää mahdollista. Toivon, että se voisi vielä toteutua. Asia riippuu jonkin verran siitä, kuinka oma toimintamme pyörii täällä Suomessa.
– Jos joskus eteeni tulee sellainen tilanne, että minun pitää työskennellä toisen henkilön palveluksessa, toivon, että se tapahtuisi Ruotsissa.
Irrin raviperheellä on varsin selvä työnjako hevosten valmentamisen suhteen. Malli on hyvin tuttu.
– Treenaamme nuoria hevosia Teivon ratatallilla, koska näin varsat tottuvat kilpailuympäristöön ja rutiineihin siellä.
– Vanhemmat hevoset saavat harjoitusta puolestaan Vammalassa, jotta ne pääsevät irti mahdollisesti stressaavaksi käyneestä raviratamiljööstä, Jonna Irri vertailee.
Jonna Irri on kotoisin muun perheensä tavoin Sastamalan Vammalasta. Ylöjärvestä on silti tullut hänelle kotipaikka.
– Olen asunut Ylöjärvellä viisi vuotta. Tämä on hyvä paikka asua, kun palvelut ovat lähellä, puutarhakaupunkilainen kehuu.
Kommentointi on suljettu.