Pienet hihat

Katsoin taas tositelevisio-ohjelmaa, ehkä kymmenen minuuttia. Se herätti minussa niin paljon ajatuksia, että onneksi en katsonut koko jaksoa. Joutuisin kirjoittamaan ajatuksistani kokonaisen kirjan, nyt yritän tiivistää kokemukseni kolumnin mittaan.
Tämä oli nyt se brittiohjelma, jossa sulhanen saa morsiamen luvalla suunnitella pariskunnan häät, alusta loppuun. Morsian menee morsiusliikkeeseen sovittamaan sulhon hänelle valitsemaa hääpukua. Nähdessään puvun hän alkaa itkeä. Ei suinkaan liikutuksesta, vaan koska puku ei ole yhtään sellainen, minkä hän olisi itselleen valinnut. Hän ei tunne itseään ollenkaan kauniiksi. Hän olisi halunnut pienet hihat.
Mukana oleva äiti yrittää lohduttaa tytärtään, siinä juurikaan onnistumatta. Seuraavaksi morsian kuulee, että puku on vain vuokrapuku. Se järkyttää häntä vielä enemmän kuin se, että puku on vääränlainen. Nyt äitikin jo paheksuu sulhasen tekemiä valintoja.
Ja kun sulhasta ja bestmania siinä sitten porukassa paheksutaan, tulee morsiamen suusta vielä tämä klassikko: ”Nämä ovat MINUN hääni.” Joskus minua sitten niin hävettää olla nainen!
Miksi tämä nainen on halunnut tuollaiseen ohjelmaan, jos hänelle on niin kovin tärkeää millaisessa mekossa hänet vihitään? Kuvitteliko hän, että hänen miehensä tietää, että hän haluaa pienet hihat? Totta kai mies tyrii mekon valinnassa, jos hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus! Jos olet kontrollifriikki ja häähullu, niin älä luovu kontrollista juuri häiden alla. Idiootti.
Miksi tämä nainen suuttuu siitä, että mekko on vain vuokralla, jos hän ei edes pidä siitä? Haluaisiko hän sen komeroonsa roikkumaan muistoksi hetkestä, jolloin hän ei tuntenut itseään kauniiksi, koska hänen miehensä pilasi kaiken?
Ja miksi, oi miksi, miksi, miksi nainen niin usein häistä puhuttaessa puhuu ”minun” häistäni? Kaikki on minun. Minä haluan… Minun häissäni pitää olla… Minun hääpäiväni… Muija hei! Jos et ennen häitä vielä osaa käyttää termejä ”me” ja ”meidän”, niin kannattaisiko opetella parisuhdetta vielä hetki ennen kuin menet naimisiin?
Vaikka mies ei haluaisi ottaa mitään kantaa hääjärjestelyihin – eikä moni mies halua, koska nainen flippaa ennen häitä joka asiasta – on ne silti myös sen miehen häät! Ja tässä esimerkkitapauksessa mies oli se, joka järjesti koko hemmetin juhlat ja silti muija hokee, että ”minun häät”. Mikä naisia vaivaa? Mikä naimisiin meneviä naisia vaivaa?
Toivottavasti nämä ”minun häät” -naispedot hoitaa sitten koko avioliiton muutenkin ihan yksin, koska jos häät ei ole ”meidän” niin miksi lapset tai asuntolainakaan olisi? Rouva on hyvä ja omii sitten nekin samalla ja auton katsastukset ja renkaiden vaihdot myös, koska kyllä se on rouva hyvä SINUN autosi. Jos se mies oli pelkästään tiellä SINUN tärkeimpänä päivänäsi, niin miksi sen pitäisi hypätä supermiehen viitta hulmuten parrasvaloihin siinä vaiheessa kun öljyvalo palaa ja takakontista irtosi kahva? Rouva on hyvä ja käärii vaan ne pienet hihansa.
Aion vähentää viikoittaisen tositelevisioannokseni viiteen minuuttiin, koska en pian kestä tätä myötähäpeän määrää murtumatta.