Pro Räikkä -kannatusyhdistyksen ja Ylöjärven Uutisten yhteistyössä järjestämä Räikän tietäjät -luentosarja käynnistyi viime viikon torstaina kaupungintalolla. Ensimmäisen luennon aiheena olivat nuoret ja kasvatustyö, joiden lisäksi kevään aikana käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa kuoleman jälkeinen suru, perhe ja arkielämän voima.
Ensimmäisen Räikän tietäjien luennon sai kunnian avata nuorten kanssa elämäntyönsä tehnyt Anna-Maija Nupponen luennollaan Ei ole muuta antaa kuin tämä nuoruuteni.
Nupponen aloitti uransa lasten ja nuorten kanssa vain 19-vuotiaana Helsingin kaupungin lastensuojelussa. Lastensuojeluviranomaisen työstä Nupponen päätyi kuraattorin ja opinto-ohjaajan työn kautta ammattiopisto-opettajaksi.
Ylöjärven koulumaailmassa Nupponen on tunnettu hahmo, jonka käsissä moni paikallinen nuori on saanut tukea ja neuvoja elämän tielle. Nupponen vahvisti asian kertomalla puhelusta, jonka oli saanut ennen luentoaan entiseltä oppilaalta, jonka kuraattorina hän oli toiminut 1990-luvulla.
– Eräs tarkkailuluokalla ollut poika, nyt jo mies, soitti, että hän haluaisi tulla kuuntelemaan esitystäni. Ja jollei hän pääsisi, hän haluaisi luennon monisteet itselleen. 25 vuotta odotin tätä palautetta ja oli ihanaa kuulla, että hänellä oli kouluajoistaan huolimatta nykyisin kaikki hyvin, Nupponen kertasi.
Itsenäistyminen on otteen hellittämistä
Nupponen oli valinnut luentonsa aiheeksi kasvattamisen, joka liittyy tiukasti isompaan kokonaisuuteen, nuoruuteen.
Nuoruudesta puhuessaan Nupponen listasi ajanjakson yhdeksi tärkeimmäksi kehitystehtäviksi nuoren itsensä kehittämän seksuaalisuuden, jota vanhempien olisi syytä kunnioittaa lujasti. Toinen tärkeä seikka nuoruudessa on itsenäistymisen, jossa myös vanhempien rooli on suuressa osassa.
Luennoitsijan mukaan nuoren itsenäistyminen kohti aikuisuutta tarvitsee myös vanhemman otteen hellittämistä.
– Eräs tuttu opettaja sanoi minulle, ettei hän aio enää viedä armeijasta tulevalle pojalleen voileipiä sänkyyn. Totesin hänelle, että älä vie. Tänään viimeksi puhuimme aiheesta, kuinka tämä äiti vie edelleen ne voikkoleivät sille äijänköriläälle vuoteeseen.
– Samalla hän toivoi, että poika saisi itselleen naisen, joka tekisi voileivät hänen puolestaan. Sanoin, ettei poika tule tuollaisella menolla mitään naisia koskaan saamaan, Nupponen kertoi ja aiheutti naurunpurskahduksia luentoyleisössä.
Hän huomautti, että nuoruuden itsenäistyminen on turbulenssin kaltainen tila, jossa pitäisi samanaikaisesti irrottautua vanhemmista sekä selviytyä itsenäisesti perheen ulkopuolisessa elämässä hyvällä menestyksellä.
– En ihmettele, miksi nykynuoret ovat toisinaan niin pyörällä päästään. Omassa nuoruudessani vaihtoehtoja ei ollut elämässä niin paljon kuin nykypäivänä. Silloin oli maaseutu ja naapurin hevoset. Helppoahan kodin ulkopuoliseen maailmaan liittyminen tuolloin oli.
Aikuinen rakentaa toivoa ja luottamusta
Nupposen mukaan aikuisella on nuorelle äärimmäisen suuri merkitys. Hänen kokemuksensa mukaan tärkeä aikuinen voi olla kuka tahansa: mummo, kuraattori, naapuri, opettaja tai vaikka harrastustoiminnan vetäjä. Tärkeintä olisi, että nuorella olisi elämässään yksi aikuinen, joka olisi toivon kantaja ja luottamuksen rakentaja.
– Tuollainen aikuinen pelastaa yksinhuoltajaperheet, eronneet vanhemmat tai vaikka lastenkodin työntekijät siltä paineelta, millainen vanhempi nuorelle kuuluisi olla. Tällaisessa luottamuksellisessa suhteessa yhteen aikuiseen lapsi voi kurottautua toisia ihmisiä ja maailmaa kohti, Nupponen painotti.
Luennoitsijan mukaan nuorten ja aikuisten välisessä suhteessa auktoriteetin määräytiminen on muuttunut ajan kuluessa. Nupponen valotti asiaa vertaamalla omaa kouluaikaansa nykypäivän opiskeluun.
– Omana kouluaikanani kaikki luokallamme pelkäsivät opettajaamme. Kuusivuotiaana muistan ruokalaan mennessä pelänneeni sitä, että opettaja huutaa, jos pudotan lasisen maitopullon lattialle. Aikuinen oli tuolloin ehdoton auktoriteetti.
– Nykypäivänä taas Valossa opettaessani oppilaat saattavat kysyä, että voivatko he lähteä kotiin, koska heidän koiransa on kipeänä tai että heidän on mentävä vaateostoksille tai autokoulun ajotunnille, luennoitsija esitteli eroja opettajan ja oppilaiden välisessä auktoriteettisuhteessa.
Mielivaltaisuus syö luottamusta
Kasvatustyö vaatii eritoten huolellisuutta, painottaa Nupponen. Hänen mukaansa se tarkoittaa kriittistä ajattelua, ei arvostelua. Tähän sisältyy esimerkiksi asiaperustelujen etsiminen tehdyille ratkaisuille ja johdonmukaisena pysyminen.
– Aikuinen ei saa olla mielivaltainen, sillä se syö lapsen luottamusta. Samaan asiaan liittyy se, että aikuisen on pidettävä annetut lupaukset ja sopimukset. Lasta ei haavoita se, että hänet viedään päivähoitoon aikaisin ja haetaan myöhään, vaan se, että vanhempi ei tule silloin kun on luvannut.
Nupposesta pitkäjänteisyys on kasvatustyössä kaiken a ja o, vaikka nykypäivänä näkyviä tuloksia haluttaisiin välittömästi. Hän myös suosittelee vanhempia miettimään asioiden syy-seuraussuhteita ja harjoittamaan itsekritiikkiä kasvattajina.
– Vastuun ottaminen ja kasvatustehtävän suorittaminen ilmentyvät parhaiten suhteessa toiseen ihmiseen. Se on perusviestini tästä aiheesta, Nupponen summasi.
