Eduskuntaan on valittu kansanedustajia kaikista Suomen maakunnista väkilukujen mukaisessa suhteessa. Edustajien kotiseutu vaikuttaa muun muassa heidän pitämiensä puheenvuorojen sisältöön.
Esimerkiksi Lapista valitut edustajat tuovat toisinaan esiin poronhoitoon liittyviä ongelmia, ja länsirannikolta valittujen puheissa korostuvat usein kielikysymykset. Jopa edustajien käyttämä murre kuuluu joskus puheenvuoroissa ja elävöittää osaltaan eduskuntakeskustelua.
Kenties selkeimmin edustajien tausta näkyy syksyisin valtion budjettia käsiteltäessä. Tällöin tehdään satoja talousarvioaloitteita pääasiassa maakunnallisesti tärkeisiin kohteisiin. Ylivoimaisesti suurin osa aloitteista raukeaa, mutta hallituspuolueiden edustajilla on hieman liikkumavaraa hallituksen alkusyksyn talousarvioesityksen toimiessa käsittelyn pohjana.
Valtiovarainvaliokunnan lopullisessa käsittelyssä huomioidaan myös monet maakunnallisesti merkitykselliset kohteet ja hankkeet. Pirkanmaalla lisärahoitusta tälle vuodelle sai muun muassa Kolmenkulman ECO3-hanke, jonka avulla edistetään bio- ja kiertotalouteen liittyvää yritystoimintaa.
Kansanedustajien koulutus heijastaa jossain määrin koko kansan koulutustaustaa, vaikka eroaakin siitä tietyiltä osin. Edustajien koulutus painottuu huomattavasti tavanomaista enemmän yhteiskuntatieteellisiin tutkintoihin, kauppatieteeseen ja oikeustieteellisen alan opintoihin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää eduskunnassa käsiteltävien asiakokonaisuuksien näkökulmasta. Sitä vastoin esimerkiksi luonnontieteen tai tekniikan opintoja on suorittanut vain muutama kansanedustaja.
Monet edustajat ovat onneksi toimineet suhteellisen pitkään työelämässä ennen eduskuntauraansa. Kansanedustajien joukossa on myös lukuisia yrittäjiä, ja he tuovat eduskuntapuheenvuoroissaan usein esille yrittäjyyden käytännön esteitä.
Joidenkin kansanedustajien eduskuntaa edeltävä työura on kuitenkin valitettavan lyhyt. Olisi toivottavaa, että jokaisella eduskuntaan valitulla henkilöllä olisi riittävästi käytännön kokemusta työelämästä. Tämä on tietenkin äänestäjien päätettävissä.
Edustajien mahdollinen työelämäkokemus, tausta ja osaaminen vaikuttavat luonnollisesti heidän kiinnostuksenkohteisiinsa ja näkyvät sitä kautta käytännössä muun muassa valiokuntien kokoonpanossa. Tyypillisesti esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokuntaan valikoituu maatalouden harjoittajia ja sivistysvaliokuntaan opetustehtävissä toimineita henkilöiltä.
Tällaisella eduskunnan valiokuntien kokoonpanon muotoutumisella on kaksi puolta. Toisaalta edustajien aiemmin aihepiiristä hankkima kokemus ja asiantuntemus helpottavat ja nopeuttavat uuden tiedon omaksumista ja lakiesitysten käsittelyä.
Toisinaan liian läheiset henkilökohtaiset suhteet päätettävään asiaan saattavat kuitenkin vaikeuttaa objektiivista päätöksentekoa. Myös edustajille tärkeät sidosryhmät pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti itselleen merkittäviin asioihin.
Vastaava ilmiö on havaittavissa pienemmässä mittakaavassa myös kuntien päätöksentekoelimissä. Valtuutettujen tulisikin olla erityisen varovaisia tehdessään esimerkiksi omaan ammattiinsa tai työhönsä edes mutkan vaikuttavia päätöksiä.
Ne voivat helposti johtaa menojen kasvuun. Vaikka tämä on inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna ymmärrettävää, kokonaisuuden kannalta se ei ole läheskään aina järkevää.
Julkisen talouden tilasta huolestuneiden äänestäjien kannattaakin kiinnittää huomiota sekä ehdokkaiden ammatilliseen taustaan että heidän sidosryhmiinsä äänestyspäätöstä tehdessään.
Kirjoittaja on ylöjärveläinen perussuomalaisten kansanedustaja.
