Akaalaismies koosti näyttelyn Jumalan nimestä ja sen hiipumisen historiasta. Alkuperäisen nimen ovat korvanneet kiertoilmaukset, kuten Herra ja Jumala. Leija on kiertävän näyttelyn 12. esityspaikka.
Vajaa pari vuotta sitten akaalainen Kauko Koskinen sai yllättävän ehdotuksen.
Toijalan kirjaston työntekijä kysäisi, voisiko uskonnosta kiinnostunut mies kehitellä kirjastoon vaihteeksi jonkin uskontoaiheisen näyttelyn. Ei moinen ollut miehen mielessä käynyt, mutta mietittyään asiaa hän äkkäsi aiheen, jossa voisi olla itua. Se oli Jumalan nimi.
Koskinen oli näet törmännyt siihen, että usein kristittyjen ja juutalaisten Jumalan nimi – Jehova, Jahve tai jokin muu muodoista – joko on ihmisille vieras tai sitten se liitetään aina yhteen uskontokuntaan, Jehovan todistajiin.
– Kun vaikka koululaisilta kysyy, mikä on Jumalan nimi, heidän silmänsä ovat kuin kaksi teevatia. ”Miten niin nimi?”
Mies siis päätti valaista asiaa.
– Tämä ei ole meidän Jehovan todistajien näyttely. Tässä ei ole meidän esittämäämme vakaumusta, vaan tämä on informatiivinen näyttely. Tässä on pala Suomen historiaa.
Nimi karisi käytöstä
Kun tuonne historiaan katsotaan, ei nimi ole ollenkaan niin outo kuin aikalaisillemme.
Heprealaisessa Raamatussa se esiintyy liki 7 000 kertaa, ja nimi löysi myös monen raamatunkäännöksen sivuille. Vaikkapa vuosien 1642 ja 1886 suomenkielisissä käännöksissä sitä niin ikään käytetään.
Lisäksi nimi on esiintynyt monissa ihmiselon ympäristöissä, kuten kirkkojen seinissä, messukasukoissa pappien yllä, patsaissa, asiakirjoissa ja kolikoissa. Onpa se elänyt myös taiteessa, kuten Aleksis Kiven ja Hella Wuolijoen näytelmissä ja Verdin oopperassa.
1900-luvulla nimi kuitenkin hiipui suomalaisessa kulttuurissa. Se hävisi raamatunkäännöksistämme ja sitä myötä paljolti kielenkäytöstä ja muista käytänteistä. Tosin vuoden 1992 käännökseen se palasi seitsemän maininnan verran.
– Se hävisi ihmisten suusta. Mielestäni sitä käytettiin Suomessa aiemmin ihan ronskisti. Ei sitä kartettu.
Ei nimen käyttö toki katkotonta ollut aiemminkaan. Juutalaiset alkoivat välttää sitä ensin lausuttuna ja sitten kirjoitettunakin jo parituhatta vuotta sitten, kun ajattelivat, ettei nimeä saa käyttää turhaan. Latinankielisissä Raamatuissakaan nimeä ei viljelty. Luther väisti ajan hengen mukaan nimeä raamatunkäännöksessään, vaikka muissa kirjoituksissaan nimesi Jumalan.
– Nimi on ollut vähän sellainen kiistakapula.
Syväsukellus nimeen
Aihe oli Koskiselle toki tuttu entuudestaan, mutta näyttelyn kokoaminen oli syväsukellus siihen. Mies oppi paljon uutta.
– Yksi asia, jonka opin, oli se, ettei useinkaan ole käytetty tetragrammia eli nelikirjaimista muotoa JHVH vaan muotoa JEHOVAH. Samalla tajusin, että olin virheellisesti käyttänyt kaikista muodoista nimitystä tetragrammi.
Mies perkasi näyttelyä varten paljon paikkoja ja tietoa. Hän vieraili kirkoissa ja Kansallismuseon rahakammiossa, kävi läpi raamatunkäännöksiä, tarkkasi nettiä, tietosanakirjoja, lehtileikkeitä, käännöskomitean kirjoituksia… Elokuviakin hän katsoi, vaikkapa Indiana Jones -leffan, jossa nimi mainitaan.
Tutkimusretki sai miehen myös jännittämään, suhtaudutaanko häneen penseästi. Mutta hyvin meni.
– Olen ihmetyksen kanssa kiitollinen, kuinka hyvää yhteistyö oli.
Osa yleissivistystä
Nimen karttaminen häiritsee Koskista, koska hän pitää tietoa yleissivistyksenä, jonka tunteminen on perusoikeus.
– Käytetäänhän Raamatussa myös Jeesuksen ja muiden jumalien nimiä. Miksei Jumalankin nimeä tuotaisi tietoisuuteen?
Näyttelyn tekijä toivoisikin, että tieto leviäisi eikä nimeä yhdistettäisi aina vain Jehovan todistajiin.
– En vaadi, että ihmiset käyttäisivät nimeä, mutta toivon, että se tulisi tunnetuksi. Siksi tämä näyttely kiertää ympäri Suomea.
