Artistit-ryhmän kokoontumisissa kukin tekee omiaan, ja harrastajat seikkailevat omia polkujaan myös muihin kerhoihin. Silti on kiva kokoontua yhteen ja koostaa töistä myös yhteisnäyttely.
Kunnon kavalkadi tauluja roikkuu Ylöjärven senioreiden Artistit-kerhon näyttelyssä. Niiden keskellä jalustoilla on myös aimo satsi savitöitä. Artisteihin kuuluvien tekemiä kyllä mutta ihan muussa kerhossa tehtyjä.
Ne päätettiin ottaa mukaan näyttelyyn, sillä savitaitajien käsistä oli syntynyt hienoja töitä, jotka eivät olleet vielä päässeet esiin. Sitä paitsi Artistien näyttelyissä on ollut ennenkin kerhon jäsenten tekemiä mutta muissa ympyröissä syntyneitä töitä.
– Savityöt täydentävät ja monipuolistavat näyttelyä. Kooste keskellä on aivan ihana keksintö, ryhmään kuuluva Arja Rainio tuumii ja näkee esineiden sopivan kokonaisuuteen.
– Nämä eivät varasta toisiltaan mitään, taidetoveri Irma Oksala komppaa ja toteaa savitöiden ja taulujen värienkin sointuvan yhteen.
Moni Artisteista käykin useassa eri taidekerhossa.
– Kun on vielä virtaa! Rainio selittää.
Potkua taiteiluun
Artistien kokoontumisissakin jokainen harrastaa vainunsa mukaan. Kaikki eivät siis tee ohjatusti samaa, joskin toisinaan tempaistaan koko porukalla vaikka mallista maalaamisen tuokio.
Omia polkuja kuljetaan, koska ryhmäläisillä on jo perustaitoja. Kerhosta ei niitä haeta, vaan se tarjoaa ennen kaikkea inspiroivan areenan taiteilulle.
– Jos yksin kotona yrittää tehdä, homma voi jäädä heikoksi. Ei saa tartuttua, Rainio tuumii ja toteaa kerhon tarjoavan myös kotinurkkia paremmat tilat taiteen teolle.
Oksalan mielestä tiukka ohjeistus saattaisi jopa tukahduttaa luovuutta. Mutta kyllä opin siemeniä silti ropsahtelee. Jäsenet voivat antaa mielipiteitä toisten töistä ja neuvoja omilta vahvuusalueiltaan.
Eikä taideanti jää vain omiin töihin. Toisten töiden katselu on ilo, eikä siihen naiskolmikon mukaan liity kateutta tahi pelkoa itse yrittää.
– Suu auki hämmästyksestä katselen, että ai hyvä tavaton, tuollaistako tuokin osaa! Oksala hymyilee.
Tärkeä anti on myös yhdessäolo. Saa seuraa ja kiintoisia keskusteluja.
– Yhdessä tekeminen yhdistää, vaikka tehdäänkin erilaisia töitä, Raili Östring tuumii.
Kaaoksesta kompromissi
Näyttelyn koostaminen aivan erillisistä töistä ei kuitenkaan ole mikään helppo nakki.
– Alkuun oli aika kaaos. Käytiin vähän suukopua, mikä käy mihinkin, Rainio sanoo ja kertoo, että pystyttäjiltä nousi kovin erilaisia ideoita, millä perustein työt voisi järjestää.
Kokonaisuus urkeni ryhmittelemällä esimerkiksi samansävyisiä ja -aiheisia töitä rinnan ja tarjoamalla kaikille harrastajille mahdollisuus saada töitä esiin taitotasosta riippumatta.
– Näyttely on tällainen kompromissi, Rainio hymyilee.
Vaikka töitä ei olekaan alkujaan suunniteltu yhden näyttelyn ympärille, on naisista inspiroivaa koota sellainen.
– Saa taakseen puhallusta, että jotain täytyy saada aikaan. On motiivi tehdä.
