Ylöjärven lukion ja Moision koulun musiikinopettaja on itse kokenut sävelten salat ja saattelee nyt oppilaitakin niistä nauttimaan ja niitä ymmärtämään. Torstaina vietettiin Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää.
Musiikki on virrannut Sini Koiviston suonissa ja elämässä nassikkaiästä asti.
Hän oppi puhumaan ja samalla laulamaan varhain, ja perheen musikaalisuus kukki ympärillä, altisti sävelten imulle. Tyttö sepitti omia lauluja, äänitteli niitä ja puhkesi veisaamaan vaikka bussimatkalla. Teini-iässä säveltäminen sai pontta, kun tyttö oli napannut nuotit haltuunsa. Musiikin kuuntelukin maistui.
– Olen vahvasti tunneihminen, ja musiikki iskee tunteisiin, hän selittää.
Musiikinopettajaksi hän kuitenkin päätyi kaartelevia mutta kylläkin musiikin sävyttämiä polkuja. Klassisella ja kansanmusiikilla aloittanut ja toisaalta teatterimusiikista kiinnostunut nainen etsi tietään ja uumoili halajavansa taiteilijaksi. Mutta sitten hänen väistelemänsä opettajaperheen verenperintö lehahti liekille, kun hän oli tovin koulunkäyntiavustajana.
– Tuli ahaa-elämys, että minähän voisin olla koulussa aika hyvä.
Tunteita, ilmaisua, vaikuttamista
Koivisto ei ole ainut musiikkiin mieltynyt. On kovin yleisinhimillinen piirre nauttia sävelistä ja rytmeistä.
– Pidän hyvin, hyvin harvinaisena sitä, ettei koskaan mistään musiikista nauti.
Koivisto katsoo piirteen synnynnäiseksi. Musiikille altistuminen, jo kohdussa tai kulttuurissamme vaikkapa juhlissa, taas vahvistaa tätä kykyämme.
– Musiikki tuntuu läpäisevän aivokuoren. Vaikkei reagoisi mihinkään ympäristössä, mutta jos kuulee musiikkia, se saa hyräilemään, tanssimaan, valpastumaan.
Tenho piilee Koiviston mielestä eritoten siinä, mikä häneenkin iskee: sävelten kyvyssä vaikuttaa mielialoihimme.
– Kappaleen tunnelma tarttuu helposti. Musiikista saa myös tukea omalle tunteelleen. On varmasti ihan terveellistä, että saa olla vähän aikaa vaikka surullinen.
Musiikki on oiva itseilmaisun keino, oli kappale oma tai toisen.
– Sillä ilmaisu on jotenkin helpompaa kuin se, että puhuisi suoraan asioista.
Sävelet ovat hyväksi aivoillemmekin.
– Katsotaan, että matemaattiset taidot ovat yhteydessä musikaalisuuteen. Ei tämä aina mene yksi yhteen, mutta kyllä musiikki aivojamme kehittää, stimuloi niitä.
Luopa musiikki myös yhteisöllisyyttä. Tämä tekee gutaa yksilölle mutta myös me-hengestä hengittävälle yhteiskunnalle.
– Ja musiikilla voi vaikuttaa. Vasta puhuin seiskoille Sibeliuksen Finlandian taustoista, siitä, kuinka kappale syntyi nostamaan suomalaisten itsetuntoa. Ja edelleen muusikot järjestävät konsertteja joidenkin asioiden puolesta.
Yleiskuva tekemisen ohessa
Maikka avaa oppilailleen paljon muutakin tietoa.
Tutustutaan soittimiin bändikamoista aina klassisiin instrumentteihin, tutustutaan laulutekniikkaan ja äänenmurrokseen, tutustutaan orkestereihin, kuoroihin, äänialoihin… Perehdytään musiikin historiaan, tyyleihin ja musiikkikulttuuriin, ja siinä lomassa katsastetaan teoriaakin.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole jumittua kirjan sivuille, vaan tekeminen on isossa osassa ja tieto limittyy sen lomaan. Tietoskaalasta on myös karsittava.
– Musiikin kenttä on niin laaja, että on pakko miettiä, mikä olisi olennaista ja nuorten kannalta kiinnostavaa.
Silti Koivisto pyrkii jakamaan tietoa niin, että oppilaille syntyisi yleiskuva ja ymmärrys kokonaisuudesta.
– Jotta oppilaat ymmärtäisivät, mistä musiikki polveutuu, mitä on tarvittu, että tämänhetkinen musiikki on syntynyt ja miten musiikit limittyvät.
Mieli ja korvat avoimiksi
Tärkeä musiikkikasvattajan tehtävä on myös valaa avaraa suhdetta musiikkiin.
Koivisto toivoo oppilaiden arvostavan musiikintekijöitä ja tajuavan, ettei huipulle päästä noin vain. Samalla hän juurruttaa asennetta, että kaikilla on oikeus nauttia musiikista omista lähtökohdistaan.
Luotsi koettaa sytyttää arvostuksen kaikkea musiikkia kohtaan.
– Ettei nähtäisi peikkona vaikka klassista tai kansanmusiikkia. Tietenkään kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta toivon, ettei ajateltaisi jonkin olevan huonoa musiikkia, kun ei ole totuttu sitä kuuntelemaan.
Palkitsevin juttu Koivistolle olisi nähdä, että oppilas löytää musiikista oman juttunsa.
– Silloin ei ole niin väliä, muistaako oppilas kaikkea, mitä olen puhunut tunneilla, vaan väliä on sillä, että hän saa kipinän.
Ja sehän on hyvää maaperää myös tiedolle ja asenteille.
