Kiimaiset vaalit

Suomessa kateus ajaa kiiman edelle. Tähän ei voi suhtautua muuten kuin huumorilla. Asiantila on silti paljon parempi kuin äkkiseltään voisi luulla. Nämä kaksi ilmiötä ovat ihan terveitä. Toisin sen sijaan on vaalikiiman kanssa.
Taloudellisessa kateudessa on jokin järki. Jos oma elämä on jatkuvaa niukkuutta, niin kyllä naapurin taloudellisesti huoleton elämä ottaa päähän ja kovasti. Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä kateudella on eri osissa maata eri vaikutus. Yhtäällä ollaan pelkästään kateellisia. Toisaalla sitten aletaan tekemään entistä enemmän töitä, että pääsee sen viheliäisen naapurin edelle. Saa itse tiedostaa, kumpaan leiriin sitä kuuluu.
Sanaa kiima käytetään enemmän muun eläinkunnan kuin ihmisten yhteydessä. Se on ihan järkevää erottelua. Eläimillä vaistot ovat todella voimakkaat, ja sukua pitää jatkaa. Urokset saattavat taistella jopa siihen asti, että toinen osapuoli menehtyy. Vahvemmat perintötekijät jäävät henkiin.
Luontodokumenteissa on aika ikävää useiden lajien kohdalla uroksien häikäilemätön toiminta. Naaraan nykyisiä pienokaisia saatetaan tappaa, että naaras tulisi nopeammin uudelleen kiimaan. Tässä kohtaa ihmiset ovat onneksi pääosin paljon viisaampia. Sen sijaan vaalikiimassa ihmiset ovat yhtä fanaattisia kuin eläimet.
Politiikassa vaalikiima sen sijaan kohdistuu edustuksellisen demokratian paikkoihin. Niiden merkittävyyttä voi taas jokainen itse pohtia. Melkein voi väittää, että mitä vaikeampaa on tiettyyn paikkaan pääseminen, sen vähäisempää on vaikutusvalta.
Europarlamentaarikolla on välillä paljon valtaa. Tartun nyt vain yhteen tikunnokkaan. Pitkissä istunnoissa edustajalla on käytössään niin sanottuja äänestyskarttoja. Tarvitaan siis ohje muistuttamaan siitä, mitä mieltä ihminen itse on tietystä asiasta. Melkoista liukuhihnaa sanon minä.
Suomen eduskunta on tunnettu paikka. Vaaleissa menestyvät vain harvat. Vielä harvemmalla kansanedustajalla on todellista valtaa. Ministereillä on eniten vaikuttamisen paikkoja. Toki myös heiltä ovat karkkirahat pienentyneet. Kotimaakuntiin ei niin helposti suhmuroida hankkeita kuin ennen. Lisäksi mustan auton takapenkki vaikuttaa tuuliselta paikalta.
Siinä missä europarlamentti- ja eduskuntavaalien ehdokaslistat täyttyvät varmasti, niin kuntavaaleihin ottaa, aivan isoimpia kaupunkeja lukuun ottamatta, osaa paljon vähemmän ihmisiä kuin olisi mahdollista. Tässä on asiallisen mainostamisen paikka.
Eduskuntavaaleihin verrattuna kunnissa huomattavasti suuremmalla joukolla on mahdollisuus menestyä. Lisäksi eduskunnan valiokunnista poikkeavasti kunnallishallinnon lautakuntiin yleensä pääsee myös muita kuin valtuutettuja. Vaikuttamisen paikkoja on aika paljon jaossa.

marko@markotaipale.fi