Koukkuselkä ei ehkä suortunut lopullisesti, mutta Valoisa joulujuhla nosti hymyn huulille ja hyvän mielen pintaan viime torstaina. Mukaan oli kutsuttu muun muassa ylöjärveläisiä kotihoidon asiakkaita.
Maritta Koposta naurattaa. Joulujuhla on nostanut pintaan valoisan mielen. Ohjelmaa seuratessa ja pöytäseurueen kanssa rupatellessa meinaa vain käydä niin, että joulupuuro lautasella jäähtyy.
– Ei muuten ole ensimmäinen joulupuuro tänä vuonna. Tein jo itsekin kerran lapsille ja lapsenlapsille. Minulla on kahdeksan lastenlasta, Koponen kertoo hymyssä suin.
Riisipuuronsa metsäkyläläinen syö mieluummin kiisselin kuin maidon kanssa. Joulussa parasta ei sentään ole puuro vaan lapset.
– Meillä on aina ollut tosi kivat joulut perheen kesken.
Maritta Koposen ei tarvinnut viettää joulujuhlaa tyhjässä salissa. Torstai-iltapäivänä koulutuskeskus Valon Satamaan oli kokoontunut yli sata ihmistä.
Yhdessä tehty juhla
Valoisaksi joulujuhlaksi nimettyyn tilaisuuteen oli kutsuttu muun muassa kaikki Ylöjärven kotihoidon asiakkaat sekä Emminkammarin yhteisökodin, Sisekon eli Siivikkalan perhekodin ja Valkokullan hoivakodin asiakkaita. Myös mielenterveysneuvosto oli levittänyt kutsua.
Lokakuisessa kokouksessaan mielenterveysneuvosto päätti, että jäljellä olevat neuvostolle myönnetyt talkoorahat käytetään joulujuhlan järjestämiseen. Talkoorahaa on aiemmin tänä vuonna käytetty ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien palveluiden esittelyyn muun muassa Perhekioskilla.
Juhlan järjestelyihin osallistuivat mielenterveysneuvoston lisäksi Tredun opiskelijat, SPR, Ylöjärven kotihoito, osuuskunta Taidokkaat, Ylöjärven vammais- ja vanhusneuvostot sekä Ylöjärven seurakunta. SPR Ylöjärven osasto toimi projektiryhmän vetäjänä.
– Juhlaan pääsi todella iso joukko väkeä, joiden elinpiiri on pitkälti kodin seinien sisäpuolella, iloitsi mielenterveysneuvoston puheenjohtaja Hilkka Kianta.
Juhlapuheessaan Ylöjärven hoito- ja kuntoutumispalveluiden johtaja Anu Kallio kehui yhteistyön toimivuutta.
– Mukaan on saatu järjestöt, oppilaitokset, vapaaehtoistoimijat ja yritykset. Juhlan järjestäminen on tuottanut oppimisen iloa opiskelijoille ja meille muillekin, Kallio totesi.
Ystävyyden lahjoja
Ohjelmaan mahtui muun muassa joululauluja ja tietokilpailu. Seurakunnan tervehdyksen tuonut diakoniapappi Jyrki Koivisto muistutti, että vaikka joulu lähestyy, pakettien parissa ei ole pakko hikoilla.
– Annetaan joululahjoja, jotka lähtevät ystävyydestä ja läsnäolosta, Koivisto kannusti.
Ystävyyttä ja läsnäoloa ovat toisiltaan saaneet Mikko Virtanen ja Riitta sekä Aulis Nummela. Virtanen ja Nummelat ovat vanhoja perhetuttuja ja tulivat nyt yhdessä Valoisaan joulujuhlaan. Vapaaehtoistyö on Nummeloilla veressä, ja he ovat toimineen muun muassa SPR:ssä ja Lionsissa.
Oopperakuorossa aikoinaan laulanut Virtanen kuunteli Yhtenäiskoulun 2A-luokan lauluesitystä tarkalla korvalla.
– Melkein kaikki joululaulut ovat sydäntäkoskettavia, ja niissä on jotenkin herttainen sävy. Minulle joulu merkitsee valon juhlaa. Tällä kertaa vietän joulua tyttäreni Jaanan luona, tänä vuonna leskeksi jäänyt Virtanen jutteli.
Jouluvalot pakastimessa
Samassa pöydässä istuneelle Helena Vaskelaiselle tapahtumasta on tullut jo perinne.
– Tämä on aina vuoden ensimmäinen joulujuhla. Varsinaista joulua vietän perheen kanssa: syömme hyvin ja saamme joulupukin vieraisille. Minulla on kolme lasta ja kaksi lastenlasta. Lapsenlapsista nuorempi, kuusivuotias Johanna, uskoo vielä joulupukkiin, mutta kahdeksanvuotias Jesse ei enää usko.
Vaskelainen ei kuulemma kärsi joulustressistä.
– Lahjoja on kiva saada, mutta tänä vuonna en kyllä tarvitse oikeastaan mitään.
Kummempia lahjoja ei toivo Arvi Saarinenkaan. Saarinen vannoo, ettei ole juhlijatyyppiä ollenkaan. Valoisaan joulujuhlaan kannatti kuitenkin lähteä – Saarinen voitti arvonnassa Osuuskunta Taidokkaiden lahjakortin.
– En ole oikein jouluihminen. Kotihoidon työntekijä sanoi tuovansa jouluköynnöksen, mutta muuten jouluvaloiksi riittävät pakastimen punainen, vihreä ja keltainen valo, Saarinen virnuilee.
