Petri Nevalainen arvelee suomalaisista tulleen niin kaupunkilaisia, että harva pääsee kunnolla sisälle metsään. Nevalaisen valokuvissa veehiset kutsuvat aidon luonnon äärelle.
Kunnianhimo ei ole Petri Nevalaista potkiva voima, kun hän kokoaa valokuviaan näyttelyksi. Paljon tärkeämpi on toinen k:lla alkava ilmaus.
– Tämä on kantaa ottava näyttely.
Puusta pudonnut – Veehisten väki on Petri Nevalaisen tuorein näyttely, vähän kuin valokuvadokumentti. Se kertoo vapaasta, villistä maailmasta, jossa luonto muovaa tarinoita. Kuvat ovat esillä Ylöjärvellä ensi viikon lauantaihin saakka.
Nevalainen on Veehisistä innoissaan. Tyypit ovat jotain sellaista, mitä kukaan ei ole aiemmin avannut laajalle yleisölle.
Konkreettisesti Veehiset ovat ajopuun palasia, joita Nevalainen on poiminut talteen rannoilta ja järven pohjasta. Kaikki lähtee löydöksistä itsestään. Nevalainen yrittää lukea, mitä ne kertovat, ja kaivaa esiin hahmoja sekä tarinoita.
Veehiset on kuvattu studiossa, jotta valot ja kuvakulmat antavat niihin näyttävyyttä.
– Ne ylittävät perinteisen luontokuvan, Nevalainen uskoo.
Kaikki alkoi sattumalta. Yhtenä kesänä Nevalainen oli Inarijärvellä, ja hänellä oli joutoaikaa. Hän äkkäsi rannassa lojuvassa rungonpalassa kasvot. Hän innostui penkomaan kaatuneita juurakoita tarkemmin.
Petri Nevalainen on pienestä pitäen viihtynyt metsissä ja luonnossa muutenkin.
– Mitä lähemmäs luontoa pääsee, sitä enemmän näkee. Älämölö, korvalaput ja merkityt reitit saavat jäädä. Parasta on olla hiljaa itsensä kanssa tai vuoropuhelussa luonnon kanssa.
Luonnon merkityksen vääristyminen huolettaa Nevalaista. Liian moni ihminen kokee luonnon vain raaka-ainevarannoksi. Ja jos luontoa käydään ihastelemassa, siihen liittyy kohteen tuotteistaminen.
Nevalainen veikkaa, ettei mene enää kauan, kunnes ihmistä pitää suojella muulta luonnolta.
– Me riistämme ja raiskaamme niin paljon, että raja on tulossa vastaan. Uinuva hirviö heräilee.