Ylöjärveläispoika on jo aika metsämies. Sukunsa jalanjäljissä hän on kierrellyt jahtitaipaleita, ja äskettäin ansiolistalle pamahti ennätyskaato.
Jahtipäivä alkoi olla pulkassa. Mutta sitten koira sai vainun. Naarashirvi.
Olisi ollut jo aika lopetella. Sitä paitsi seura oli jo saanut isoja hirviä melkein koko lupamäärän edestä; päivän sana olivat vasat. Ja piti välttää päätymästä koiran perässä naapuriseuran alueelle. Pois, koira, siis vainun perästä!
Mutta ei. Päivää ei pantu vielä pulkkaan. Hirvi tuli näkösälle vähän matkan päähän risukkoon. Siispä hyviin asemiin, tähtäys ja pam!
12-vuotias Jesse Selin oli ampunut ensimmäisen hirvensä.
Poika teki historiaa
Nappiin osunut, enon valvoma suoritus oli pojalle kutkuttava kokemus.
– Oli se aika jännittävää, kun tajusin osuneeni. Ja osuminen oli hienoa, kun olin pitkään odottanut ensimmäistä kaatoani.
Kaato oli Selinille toisellakin tapaa saavutus. Poika on nyt seuransa, Länsi-Kurun metsästäjien, kaikkien aikojen nuorin hirvisaaliin saaja. Hän on ylipäätään nuorena kaatajana seuransa historiassa todellinen harvinaisuus: seurassa ei ole lauennut hirviosumia nuorten käsistä koskaan aiemmin.
Eikä moinen ole tavallista hirvipiireissä yleensäkään.
– Tiedän Kurusta pari muuta nuorta kaatajaa, seuran puheenjohtaja Jukka Ritala suhteuttaa.
Onnistuminen herätti paitsi iloa pojan puolesta myös myönteisiä mietteitä hänen virittämästään esimerkistä.
– Seurassamme on tosi vähän nuoria. Heitä pitäisi saada lisää. Totta kai tällainen tapaus kannustaa nuoria mukaan, Selinin jahtikaveri ja pappa Markku Järvinen tuumii, samoin kuin Selin itse.
Monipuolisuutta papan rinnalla
Metsästysharrastus on Selinille veren perintöä. Äidinisä ja enot ovat käyneet metsällä iät ja ajat, ja isänkin puolella suvussa on metsästäjiä. Niinpä poikakin intoutui pappansa ja enojensa jahtiseuraan, ensin muiden matkaan passiin ja pienriistametsälle ja viime vuonna itsekin aseen varteen.
Selin kuvaa metsästystä mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi kuin mikään muu harrastus. Ensinnäkin pääsee luonnon helmaan.
– Mieluummin olen siellä kuin kaupungissa.
Myös saaliin tavoittelu kiehtoo.
– Tulee hyvä tunne, kun saa saaliin.
Lisäksi harrastus on monipuolinen. Varsinaisen metsästyksen ohella on yhtä jos toista muuta askaretta kauriiden ja peurojen riistapeltoruokinnasta ja riistakantojen laskemisesta makkaranpaistoon ja seurusteluun.
– Ja sekin on kivaa, että harrastuksen parissa olen papan kanssa paljon tekemisissä, tyttärenpoika iloitsee.
Rajoin, opein ja malttimielin
Nuori saaliin nappaaja sai metsästystovereiltaan kehuja, että kaato sujui kuin aikuiselta konsanaan. Nuorelle harrastajalle metsästyskuviot eivät kuitenkaan ole ihan samat kuin täyteen ikään ehtineille.
Metsästykseen osallistumiselle sinänsä ei ole ikärajaa, mutta aseeseen tarttumista säännöt rajoittavat ikäkausittain. Alle 15-vuotiaalla aseen käsittelijällä tulee olla muassaan valvoja. Lapsi voi siis käyttää toisen asetta tarkkaavan silmän alla.
15 vuotta täyttänyt voi jo hakea rinnakkaislupaa toisen aseeseen. Rinnakkaisluvan haltija voi ampua aseella itsenäisestikin. Vasta 18-vuotias voi saada ihka itsenäisen luvan aseeseen. Oli ampuja minkä ikäinen vain, plakkarissa on oltava metsästystutkinnon lisäksi ampumakoetodistus.
Selinin mielestä nuorikin pärjää jahtitantereella.
– Kun oppii periaatteet aseista ja riistan tunnistamisesta, pärjää ihan hyvin.
Poika näkee nuorena aloittamisessa etujakin. Hän uskoo oppien sisäistyvän hyvin tuoreeseen päähän. Hän myös huomauttaa, ettei ikä sinänsä välttämättä tee metsästäjästä taituria.
Vaikka äiti Johanna Järvinen myöntää harrastuksen jännittäväksikin, luottaa hän poikaansa.
– Pakko luottaa. Tiedän, että Jesse on saanut isoisältään hyvät opit. Ja Jesse on kyllä tarkkana, äiti näkee.
– On vain rauhallisesti, poika vakuuttaa periaatettaan tyynesti luonnehtien.
