Kuoleman kupeella kunnioittaen

Tänään lauantaina, pyhäinpäivänä, ihmiset pysähtyvät muistamaan kuolemaa ja vainajia. Vaan hautausyrittäjän elämässä kuolema on alati läsnä. Tuttuna ja luonnollisena mutta aina arvokkaana ja koskettavanakin.

Moni välttää ajatusta kuolemasta, mutta ylöjärveläisyrittäjä Heikki Nylander on päätynyt työskentelemään sen parissa, kohtaamaan sen jatkuvasti.

Uranvalinta sai alkunsa, kun mies auttoi hautaus- ja kukkayritystä pyörittävää vaimoaan insinööritöidensä ohessa ja siirtyi lopulta kokopäiväisesti mukaan. Vaimonkin työnkuvaan kuolema oli tullut ikään kuin sivumennen: kukkakauppiaalta oli kaivattu myös kukkien oheen usein liitettäviä hautauspalveluita.

Vakava aihepiiri ei arveluttanut miestä, kuten ei aikanaan vaimoakaan. Nylander oli jo vaimon tukena ollessaan huomannut, että kestää vaikeitakin tilanteita eikä kavahda kuolemaa tai vainajan näkemistä. Suhtautumista selittävät ainakin miehen empaattinen luonne ja se, että Nylander kohtasi pikkupoikana isänsä kuoleman läheltä.

– Jo siitä oli lähtenyt kasvamaan tunne, että kuolema ei ole pelottavaa, Ylöjärven Kukan ja Hautaustoimiston yrittäjä sanoo.

Kyynel voi vierähtää

Päivittäisen työn myötä kuolema on tullut Nylanderille sikäli arkipäiväiseksi asiaksi, että aihe on tuttu ja mies tottuneesti tietää, kuinka toimia. Yhdentekevä juttu kuolema ei hänelle kuitenkaan suinkaan ole. Miehen suhde kuolemaan on yhä hyvin kunnioittava.

– Kuolema ei voi olla yleisellä tasolla oleva vaan jokaisen henkilön kohdalla oleva asia. Joka kerta, kun tästä lähdemme ja laitamme nimen arkkuun, siinä on yksilö.

Ja vaikkei kuolema ole Nylanderille tabu, koskettaa se silti aina.

– Kyllä se on tosiasia, että joissain tilanteissa minulla on kyynel silmässä.

Joskus kuolema jopa hätkäyttää häntä. Tällaisia erityisen liikuttavia ja mietteliääksi vetäviä hetkiä ovat ne, kun Nylander kohtaa vaikkapa lapsen taikka tutun kuoleman. Tai kun kuolema on jollain tavoin poikkeuksellisen traaginen. Tai vaikkapa iäkkään ja kaksin pärjänneen pariskunnan toinen puoliso kuolee ja toinen tuntee jäävänsä yksin tuuliajolle.

– Tällaiset puhuttelevat tosi paljon. Aika paljonkin mietin näitä asioita, mies myöntää mutta huomauttaa, että samalla työt tietenkin hoituvat ammattilaiselta asianmukaisesti.

Hauturi kohtaa hämmennyksen

Omaisille kuoleman kohtaaminen on usein järisyttävä ja uusi paikka. Kuolema voi järkyttää ja herättää hyvin monenlaisia tunteita. Tähän hautausyrittäjällä ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa reagoida.

– Ihmiset eivät ole vain yhdellä tavalla käsiteltävissä.

Yksi asia kuitenkin aina pätee:

– Viedään käytännön asioita eteenpäin, tuetaan sillä tavalla.

Tämä tarkoittaa vaikkapa perunkirjoitus-, hautauslupa-, kuolintodistus- ja pankkiasioissa auttamista mutta myös omaisten toiveiden huomioimista ja hienovaraista esiin auttamista.

Nylanderin mielestä hauturi voi myös reagoida ja ottaa osaa tunnepuoleen.

– Muutenhan me olisimme koneita.

Yrittäjä perustelee näkemystään sillä, että palautteiden perusteella asiakkaat yleensä kokevat tällaisen reaktion surijan aidoksi kohtaamiseksi ja huomioimiseksi, eivät liian lähelle tulemiseksi.

Nylanderin mielestä onnistunut kontakti omaisen kanssa onkin sellainen, että asiakas kokee asioiden hoituneen mutta myös luottamuksen syntyneen. Tätä osoittaa usein asiakkaan lopuksi lausuma kiitos, jopa silloin, kun suru on pannut hänet lukkoon, tehnyt hänestä vetäytyvän.

Tuki työyhteisöstä

Nylanderin työ ei ole kepeimmästä päästä. Jotta työssä jaksaa, on rankkoja asioita voitava purkaa. Mutta se ei käy hautausliikkeen ulkopuolella, sillä työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Sen sijaan asioita käsitellään työyhteisön sisällä. Käydään kokemuksia ja tuntemuksia läpi. Puidaan myös käytännön seikkoja ja saadaan siten osviittaa tuleviin tilanteisiin. Osoitetaan tunteita.

– Itken vaimon olkapäätä vasten. Tai tuolta voi tulla työkaveri ja napata syliin. Tai minä nappaan työkaverin syliin.

Terapeuttisia apuja ovat myös oloa keventävä huumori – muttei koskaan vainajaa pilkkaava – ja iloisten asioiden muisteleminen.

Kaikki eivät rankkaa ammattia jaksa koko uraa, toiset tekevät hautaustyötä ikänsä. Nylander uskoo jaksavansa – onhan hän selvinnyt jo jotakuinkin eläkeikään ja aikoo jatkaa vieläkin.

– Suuri jaksamista luova asia on ihmisten palaute. Ja mielekkyys tulee siitä, että saan kohdata ihmisiä.