Lukion ja peruskoulun uusissa opetussuunnitelmissa kannustetaan entistä enemmän tiedon soveltamiseen ja ajattelun kehittämiseen sisältöjen ulkoa opettelun sijaan. Myös ylioppilaskirjoitusten povataan muuttuvan yhä selkeämmin soveltamisen suuntaan.
Lukioiden kurssitarjottimilta löytyy sekä valtakunnallisia soveltavia kursseja, kuten kuvataiteen lukiodiplomikurssi, että koulukohtaisia soveltavia kursseja, kuten vaikkapa Ylöjärven lukion psykologian kuutoskurssi, jossa perehdytään sosiaalisen vuorovaikutuksen periaatteisiin niin, että samalla kukin hioo omia vuorovaikutustaitojaan.
Myös syventävien kurssien kuvauksissa soveltaminen nousee esiin: esimerkiksi biologian viitoskurssi on lukion uudessa opetussunnitelmassa nimeltään ”Biologian sovellukset”, ja kurssilla tutustutaan ”biologian erilaisiin sovelluksiin lääketieteessä, teollisuudessa, elintarviketuotannossa ja luonnonvarojen kestävän kehityksen mukaisessa käytössä”.
Mitä tämä paljon puhuttu soveltaminen oikein on?
Yksinkertaisesti vastattuna se on opitun hyödyntämistä erilaisissa tilanteissa. On mahdotonta hypätä suoraan soveltamaan, sillä ensin pitää opiskella perusteet, jotta soveltamisestaan olisi tietoinen ja sitä voisi jopa kriittisesti pohdiskella. Asia pitää ymmärtää, jotta sitä osaa käyttää uusissa yhteyksissä.
Hiukan paradoksaalisesti soveltaminen myös auttaa ymmärtämään, sillä se ohjaa näkemään syvällisemmin: ilmiöt hahmottuvat usein kokonaisvaltaisemmin, jos niitä pääsee tutkimaan niille luontaisissa ympäristöissä. Tämän takia koulukirjojen asioita pitäisi linkittää yhä enemmän todelliseen elämään.
Soveltavassa tutkimuksessakin pääpaino on aina käytännön ongelmien ratkomisessa ja tietoa käytetään lopulta jonkin käytännöllisen sovelluksen kehittämiseen.
Laajoja soveltavia tehtäviä on usein vaikea toteuttaa, sillä niiden työstäminen vaatii opettajalta paljon suunnittelu- ja valmisteluaikaa. Tehtävien keksinnässä pitää olla luova. Kenties jostain matematiikan kirjasta on helppo löytää soveltavia laskuideoita mekaanisempien tehtävien jälkeen, mutta monissa muissa aineissa opettaja joutuu yleensä kehittelemään soveltavat tosielämän ongelmanratkaisupulmansa itse.
Tällä hetkellä Ylöjärven lukiossa on pyörähtänyt kolmatta kertaa käyntiin ykkösten tiimijakso. Siinä jos missä opitaan soveltamaan – tiimeittäin työstettävät viikkotehtävät yhdistävät kirjoista opiskeltua tietoa käytäntöön ja oppiaineita toisiinsa.
Viime lukuvuonna opiskelijat saivat esimerkiksi toimittaa lehteä, johon kirjoitettiin erityyppisiä tekstejä, jotka käsittelivät psyykkistä hyvinvointia.
Lisäksi opiskelijat suunnittelivat tiimeissään mielenterveyttä tukevan kampanjan. Kampanjoista yksi äänestettiin toteutettavaksi, ja kummina toimi opiskelijoiden hyvinvointia ja elämänhallintaa tukeva Nyyti ry -yhdistys. Yhteistyökumppanin kautta opiskelijat saivat ammattilaispalautetta sekä -tukea ideointiinsa.
Tänä vuonna tiimijaksolaiset ovat aloittaneet oppimansa soveltamisen muun muassa tutkimalla, missä kaikkialla arkielämässä voi törmätä kemiaan. Löydöksiään, esimerkiksi havaintojaan pullataikinan kohoamisesta ja hajuvesipullon kemikaaleista, he ovat jakaneet myös sosiaalisessa mediassa (hashtag #tiimijakso16).
Parhaimmillaan soveltavat tehtävät tuovat opiskeluun mielekkyyttä ja avaavat koulun ja muun maailman välille yhteyksiä. Opiskelija ymmärtää, miten opiskeltavat asiat liittyvät toisiinsa ja missä niistä on hyötyä tai iloa.
Opettajalta soveltamisprojektit vaativat paitsi aikaa ja luovuutta, myös järjestelykykyä, sillä langat on pidettävä käsissä erityisesti aikataulujen suhteen. Samalla on huolehdittava siitä, että ei vain puuhastella, vaan ollaan myös tietoisia siitä, mitä projektin kautta on tarkoitus oppia. Tätä oppimista pitäisi sitten myös kyetä arvioimaan, niin opettajan kuin opiskelijankin.
Viime aikoina opettajien jaksaminen on puhututtanut paljon. On surkeaa, jos säästötoimet suurentavat ryhmäkokoja ja vetävät opettajat jaksamisensa äärirajoille juuri, kun uudet opetussunnitelmat herättelevät opettajia pohtimaan opetusmetodiensa monipuolistamista.
Ylirasittunut opettaja ei yritä muuta kuin selviytyä, soveltavasta pedagogiikasta viis. Opettajien jaksamisesta on pidettävä huolta, koska vain siten saamme taattua lapsille ja nuorille parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Taru Kumara-Moisio
