Kansainvälisen hädän kohdannut kaksikko Ylöjärven seurakunnasta on tehnyt paljon konkreettista hyvää mutta löytää auttavan ankkurin myös rukouksesta. Tänään maanantaina vietetään rukouspäivää ja YK:n päivää kansainvälisissä merkeissä.
Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä lähestyy, ja samalla maailma on mullin mallin.
Lähetyksen ja kansainvälisen työn sihteeri Jaana Skyttä sekä turvapaikanhakijoiden parissa toiminut diakoniatyöntekijä Riina Viitala ovat tästä surullisia. Mieleen on herännyt paljon kysymyksiä ja tunteita.
Kerran jos toisen naiset ovat huokailleet Jumalan puoleen, ikään kuin lausuneet pikku rukouksia. He ovat tuoneet asiaa myös esirukouksiin.
– On surullista, että maailmassa on näin levotonta. Mutta samalla ajattelen, että meillä kristityillä on jossain myös toivo, Skyttä kuvaa tuntemuksiaan.
Käytännön työ edistää
Kaksikko, seurakunta ja koko suomalainen kirkko ovat tehneet konkreettisia asioita tilanteen parantamiseksi.
– Kirkko ottaa kantaa ihmisoikeuksien puolesta ja myös toimii, nopeastikin, Viitala kiteyttää.
Ylöjärvellä on kerätty rahaa ulkomaille ja vaatteita turvapaikanhakijoille. On järjestetty tänne paenneille väliaikaismajoitusta. Myös diakoniatyö auttaa hädän edessä.
– Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun kautta lähetetään ruoka-apua Syyriaan ja Haitiin, Viitala poimii esimerkin valtakunnan tasolta.
Seurakunta pitää yhteyttä ihmisiin, yhteistyökumppaneihin ja toisiin uskontokuntiinkin. Tärkeää on myös vaikuttamistyö.
– Pyrimme jakamaan ihmisille oikeaa tietoa, Skyttä sanoo viitaten niin kasvokkaiskeskusteluihin kuin vaikka seurakunnan tiedotuslehteen ja sosiaaliseen mediaan.
Joskus konkreettisiin toimiin limittyy rukouskin. Rukoillaan ihmisten kanssa ja otetaan vastaan esirukouspyyntöjä.
– Jos kysytään, mitä voi tehdä, aina voi vastata, että voi rukoilla.
Rukouksesta toivoa ja pontta
Vaikka rukous ei ole hätäavun kaltainen konkreettinen keino, kaksikko näkee silläkin antia ja voimaa.
– Ihminen pysähtyy asian ääreen, Skyttä sanoo ja kollegoineen ynnää rukouksen tuovan turvaa ja lohtua, kun voi kääntyä jonkin itseään isomman puoleen ja kokea, ettei ole asioiden kanssa yksin.
– Mutta kristittynä ajattelen, että rukous tuo toivoa myös siitä, että Jumala kuulee ja tekee asioille jotain, hän lisää.
Ja voihan rukous sysätä rukoilijan viemään asioita eteenpäin.
– Kun rukoilee, voi saada voimaa toimia, olla Jumalan käsinä ja jalkoina, Viitala tuumii.
Kollegat arvioivat, että maallistuneessa maailmassa rukous on muuttunut henkilökohtaisemmaksi ja vieraammaksi. He kuitenkin näkevät rukouksella yhä sijan yhteiskunnassamme: moni käy kirkon piirissä hiljentymässä, ja kirkko nostaa rukousta julkisuuteen – kuten nyt Aleppon uhreille soitettavin kirkonkelloin.
– Varmaan yllättävän moni rukoilee, mutta se tapahtuu salassa, Skyttä pohtii.
Moni ei-uskovakin tunnistanee kohdallaan jotain rukouksen kaltaista. Tunnetaan voimattomuutta, tarvetta huokailla tuskaa johonkin ja toivoa, että asiat muuttuisivat. Kristittyinä Skyttä ja Viitala tulkitsevat tämän pohjimmiltaan Jumalan kutsuksi.
– Mutta en uskalla sanoa, mitä ei-uskova itse kokee. Onko se rukoilua vai jotain muuta? Viitala puntaroi.
Yhtä kaikki hän näkee kaikella huokailulla hyötyä.
– Oli kyse rukouksesta tai muusta, asia saa tilaa ajatuksissa ja voi saada jotain positiivista aikaan.
Varsin vieras rukouspäivä
Rukous lienee kaikille tuttu, mutta rukouspäivän laita on toinen.
– Se on varmaan asia, jota pidetään esillä lähinnä messuissa ja rukoushetkissä, Skyttä arvioi ja kertoo pikaisen testigallupinsakin paljastaneen, etteivät edes kaikki aktiiviseurakuntalaiset tunne päivää.
Rukouspäiviä on nykyisin Suomessa kaksi vuodessa. Toinen kantaa kristittyjen ykseyden teemaa, toinen tätä kansainvälistä aihepiiriä.
– Molemmat teemat ovat asioita, jotka yhdistävät, Skyttä tuumii aiheiden perusteluksi.
– Nyt on hyvä hetki muistaa, ettei pidettäisi vihaa toisia kohtaan, että kaikki ovat samanarvoisia ja että pienillä asioilla saa paljon aikaan, Viitala vinkkaa päivän kynnyksellä.
– Ja että niin kauan kuin on elämää, on toivoa, kollega komppaa.
Kommentointi on suljettu.