Haavoittuvaisuus ja pelot tekevät biisistä tunnistettavan ja samastuttavan. Katri Onnelan sanoituksia ohjaa halu olla vahvasti elossa ilman jatkuvaa suorituspakkoa.
Katri Onnelan tie omalla nimellä esiintyvänä laulaja-lauluntekijänä on aivan alussa. Niin alussa, että takana on vasta kymmenkunta keikkaa. Netistä ei löydy kuunneltavaksi kuin yksi kappale.
Linnut on kevyt ja kuulas mutta puhuu isoista asioista. Siitä, milloin on jäätävä ja milloin lähdettävä. On parempi olla raahaamatta turhaa kaunaa ja tavaraa. Rakkaudessa ollaan vapaita kuin linnut taivaalla.
Omien kappaleidensa lisäksi Katri Onnela tekee musiikkia muun muassa videotaideteosten taustalle.
– Aiemmin olin bändityttö. Vuoteen 2005 lauloin ja soitin bassoa Takiaisessa. Seuraava bändi oli Raadelma, Onnela kertoo.
Hän sävelsi biisejä jo bändivuosinaan, mutta tekstittäminen on uutta. Nyt Onnela opettelee tekemään biisejä alusta loppuun, ja samalla hän opettelee myös äänittämään ja tuottamaan. Tuntuu hyvältä, kun koko homma on hyppysissä.
– Minussa on vähän täydellisyyden tavoittelijaa, ja siitä pitäisi päästä irti. Kun biisi on valmis kuultavaksi sellaisena kuin se on, se on valmis. Eivät biisit tietysti koskaan tule täysin valmiiksi. Ne muokkautuvat ajan kuluessa, ja niistä kehkeytyy uusia versioita.
Oman sanoittamistyylin löytäminen on Katri Onnelalle mielenkiintoinen matka, jonka varrella voi tapahtua mitä vain. Tällä hetkellä sanoituksia inspiroi Onnelan surullinen havainto maailmasta: elämme jatkuvassa suoritusmoodissa.
– Monelle elämä näyttää olevan eloonjäämistaistelua. Tahtoisin saada ihmiset pysähtymään. Vähän yli kaksi vuotta sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, joka pakotti pysähtymään. Tajusin, etten voi jatkaa samaan tahtiin.
Onnela löysi oman, vähän rauhallisemman tavan elää.
– Kannattaa miettiä, onko itsellä arvoa sellaisena kuin on. Vaikka maailma ympärillä on kreisi, voisiko itse olla täysjärkinen ja onnellinen? Vastaus on kyllä.
