Vuonna 1919 rakennettu Viljakkalan seurojentalo on saanut kunniamaininnan Suomen Kotiseutuliiton järjestämässä Hyvän korjauksen palkinto -kilpailussa. Pääpalkinnon pokkasi tänä vuonna Laitilassa sijaitseva, vuonna 1886 rakennettu Kulttuurihuone Walo, joka on tiettävästi Suomen vanhin seurojentalo.
97-vuotiaasta Viljakkalan seurojentalosta tehtiin kaupat vuonna 2008 yhden euron kauppahintaan. Tuolloin huonossa kunnossa ollut rakennus siirtyi Ylöjärven kaupungin omistuksesta Viljakkalan seurojentalo -yhdistykselle. Yhdistys oli jo aiemmin vuokrannut taloa erilaisiin tilaisuuksiin ansaitakseen rahaa purkukuntoisen talon remontointiin.
– Talo ostettiin yhdistykselle sen vuoksi, ettei kaupungilla ollut kiinnostusta lahoavan talon huoltamiseen. Huolestuimme valtavasti siitä, että Viljakkalan historiaan kiinteästi kuuluva rakennus tuhoutuu eikä kukaan tee mitään asian eteen. Kävimme neuvotteluja kaupunginjohtaja Pentti Sivusen kanssa, ja lopulta seurojentalo päätyi yhdistyksen huoleksi, Viljakkalan seurojentalo -yhdistyksen aisapari Outi Lähteenmäki ja Leena Kunttu kertaavat rakennuksen kohtaloa.
Valuutan vaihdettua omistajaa, ryhdyttiin seurojentalon kanssa tositoimiin talkoovoimin. Rahoitusta kunnostukseen saatiin maaseudun kehittämisyhdistykseltä Kantri ry:ltä ja Pirkanmaan ympäristökeskukselta. Yhdistys järjesti myös erilaisia haastekampanjoita, joilla kerättiin raha-avustuksia.
Edustuskuntoon vuodessa
Kesällä 2008 seurojentalon parissa huhkimisen aloittivat Lähteenmäen ja Kuntun lisäksi kolmen viljakkalalaismiehen kopla sekä lukuisat muut talkootyöläiset. Seurojentalo saatiin kuin saatiinkin edustuskuntoon seuraavan kesän avajaisiin tuhansien työtuntien jälkeen.
– Miehet tekivät koko vuoden hommia joulua ja uuttavuotta lukuunottamatta, naiskaksikko sanoo.
Taidokas remontointi on otettu huomioon myös Suomen Kotiseutuliiton antamassa kunniamaininnassa. Viljakkalan seurojentalo saa erityisiä kehuja siitä, että sen alkuperäinen tunnelma on onnistuttu säilyttämään, sillä korjaukset on tehty vanhaa kunnioittaen.
– Teimme uusiksi koko keittiön, jotta se täyttäisi terveysviranomaisten vaatimukset. Myös talon osaksi lahonnut runko kunnostettiin. Talo rempattiin aikalailla lattiasta kattoon. Muistamme aina sanoa, että ruokailusalin seinät ovat muuten meidän maalaamamme, Lähteenmäki ja Kunttu nauravat.
Viljakkalan seurojentalon saamassa kunniamaininnassa korostetaan korjauksissa käytettyjä perinteisiä ja luonnonmukaisia korjausmateriaaleja. Palautteessa mainitaan, että remontin myötä talon käytettävyys on parantanut huomattavasti.
– Talon eteen tehtiin pyörätuoliliuska portaiden kupeeseen. Sisälle rakennettiin myös invavessat, naiskaksikko selventää.
Pankkisali paljastui harvinaisuudeksi
Seurojentalon kunnostuksen ollessa lähes valmis, alkoivat Lähteenmäki ja Kunttu miettiä, mitä vanhalle, talon oikealla puolella sijaitsevalle lisäsiivelle pitäisi tehdä. Lisäsiiven tilat toimivat tuolloin vain kylmänä romuvarastona, jossa säilytettiin seurojentalon tavaroita.
Alkuperäiskunnossa oleva lisäsiipi toimi aikoinaan muun muassa Viljakkalan Säästöpankin pankkisalisana vuodesta 1921 vuoteen 1958 asti.
– Pankinjohtajan huoneesta pankkisaliin johtavan oven kynnyksessä on nähtävissä kulumaa vielä vuosikymmenien jälkeenkin – niin paljon lainanhakijoita on oven kautta kulkenut aikoinaan, Kunttu sanoo.
Pankkisalin kunnostussuunnitelmaa tehdessä ja museoviraston asiantuntijan vieraillessa paljastui, että kyseessä olikin todellinen harvinaisuus koko Suomen mittakaavassa. Jopa vanhojen pankinjohtajien Arvo Monkalan ja Hugo Salvaksen kuvat löydettiin seurojentalon kätköistä.
Pankin historiallisen arvon vuoksi Viljakkalan seurojentalo -yhdistys saikin rahallisen avustuksen Suomen kotiseutuliitolta kunnostustöihin. Remontoinnissa Lähteenmäki ja Kunttu eivät saaneet osallistua juuri mihinkään.
– Pankkipuolen kunnostusta olivat tekemässä alan ammattilaiset, jotta käden jälki olisi alkuperäiseen verrattavissa. Itse sain koskea vain ikkunan karmeihin, joiden maalaamiseen sain opastusta kädestä pitäen. Vanhan materiaalit, vanhat menetelmät, Kunttu summaa.
