Eduskunnan kyselytunnilla torstaina (22.9.) nostettiin opposition toimesta ykköskysymykseksi valtion budjettiin suunnitellut säästötoimet erityisesti koskien hoitajamitoitusta vanhusten ympärivuorokautista hoitoa antavissa laitoksissa. Eihän tässä ole enää mitään järkeä! Ei laatua paranneta tai edes ylläpidetä henkilökuntaa vähentämällä. Jo nykyisellään joudutaan monissa taloissa tinkimään ulkoiluttamisesta, kuntoutuksesta ja viriketoiminnasta.
Ministeri Rehula vetosi moniin lakeihin, jotka velvoittavat kuntia vanhustenhuollon järjestämisessä ja piti suositusta ikäänkuin ”vain” suosituksena.
Olen täysin eri mieltä. Olen toiminut vanhustyön johtajana kolmella eri vuosikymmenellä useassa eri kunnassa ja vakuutan, että virkamiehenä tärkeä tuki ja turva henkilöstöesityksiä tehdessäni oli suositus hoitajamitoituksesta.
Aiempina vuosina suositus oli 0,7 hoitajaa asukasta kohden ja nyt sitä ollaan pudottamassa 0,4:ään. Kuitenkin tänään, kun yhä pienempi osuus hyvin iäkkäistä ihmisistä hoidetaan laitoksissa, on hoidettavien kuntoisuus heikentynyt ja hoidettavuus lisääntynyt huomattavasti.
Hallituksen esitys on yhteisvoimin estettävä. Vaarana nimittäin on, että kuntien päättäjät vetoavat valtiovallan suosituksiin silloin, kun talous on tiukoilla ja karsintoja on tehtävä.
Kotona asumisen ihanuutta korostetaan, vaikka kotihoidossa hoitajia ei ole riittävästi inhimillisen ja turvallisen asumisen takaamiseksi. Vanhusten yksinäisyys ja yölliset pelkotilat lisäävät kalliita päivystyskäyntejä. Suunnittelupäällikkö Jarkko Lumion (Aamulehti 23.9.2016) mukaan Tampereella joka neljännen ikäihmisen hoitaminen kotona tulee kalliimmaksi kuin tehostetussa palveluasumisessa. Erittäin huomionarvoinen seikka palveluja suunniteltaessa.
LEENA MANKKINEN
Sosionomi
