Syrjäisessä Länsi-Aureessa, Seitsemisen kyljessä, on sijainnut jo neljän vuoden ajan kahvila ja lounaspaikka Auretar, joka kätkee sisäänsä muutakin kuin kahvin tuoksua – kahvilan takaovesta aukenee nimittäin näkymä rakennuksen takaosaan, joka on pullollaan jos jonkinlaista vanhan ajan rompetta.
Aurettaren pitäjä, Markus Lamminmäki, on ollut pikku-pojasta asti vannoutunut keräilijä, jolle vanhan tavaran hamstraus on tullut verenperintönä isältä. Pienenä keräily rajoittui leluihin ja kaikenmoisiin vehkeisiin. Nykyisin mies omistaa vanhan tavaran kaupan lisäksi useita vanhoja autoja, mopoja, traktoreita ja koneita.
– Hulluuden partaalle asti, kuten Lamminmäki itse toteaa.
Osan hankimistaan vekottimista Lamminmäki kunnostaa ja pitää itsellään. Osan hän myy eteenpäin kokonaisena tai osina.
– Pihassa on nytkin kunnostettuja autoja kymmenkunta ja traktoreita muutamia.
Pihassa komeilee myös vanha paloauto, joka on Lamminmäen uusi hankinta.
– Toimiva peli tämäkin, hän myhäilee.
Tavaroistakin osa päätyy Lamminmäen maalaiskodin hyllyille koristeeksi. Tällaisia esineitä ovat esimerkiksi vanhat ja eikoiset peltipurkit sekä puukot ja miekat.
Kuru-tavara löytää ostajansa
Putiikin ja autokorjaamon pitämisen lisäksi Markus Lamminmäki tekee rakennusurakointia, minkä vuoksi hän pääsee vierailemaan paikallisten ihmisten tonteilla ja kodeissa.
– Tuohan on ihan paras keino päästä koluamaan ihmisten koteja ja katsomaan, lojuuko nurkissa jotakin ylimääräistä. Minun kiinnostukseni herää silloin, kun näen, minkä ikäistä tavara on ja millaisia ihmisiä talossa asuu, Lamminmäki kertaa.
Aina reissut eivät jää pelkästään muutamien tavaroiden metsästykseen. Joskus omistajaa vaihtaa koko talo.
– Ostelemme välillä kokonaisia perikuntia ja taloja. Tämän vuoksi tavara, mitä myymme, on aitoa kurulaista, hän ylpeilee.
Lamminmäen mukaan Kuru-tavaralla onkin oma ostajakuntansa ja se tekeekin kauppansa hyvin.
– Moni entinen kurulainen haluaa juuri nyt ostaa vanhoja Kuru-tavaroita vaaliakseen muistoja. Olen yrittänyt haalia tänne paljon Kuru-kylttejä ja -vaakunoita. Jos tiedän, että jossain on myytävänä Kuru-aiheisia tavaroita, yritän ostaa ne. Haluan itse pitää yllä Kurun muistoa, hän perustelee.
Ei mitään romua
Kun Auretar avasi ovensa neljä vuotta sitten, täyttyi kolmessa kerroksessa oleva vanhan tavaran kauppa pelkästään Markus Lammimäen itselleen hamtraamista tavaroista.
– Minullahan oli riihet ja varastot pullotaan tavaroita. Saimme tämän kaupan täyteen heti. Ja aina, kun tilat vähän tyhjenevät, haemme lisää kamaa varastoistani, yrittäjä kertaa.
Lamminmäki tunnustaa, ettei terveen ihmisen harrastuksiin kuulu tavaran kerääminen tässä mittaluokassa, jota mies itse tekee.
– Kyllähän tavaran hamstraus jonkin sortin sairaus on, mutta puolustelen tätä sillä, etten minä mitään ihan romua kerää. Kaikilla esineillä tai koneilla on kuitenkin joku idea, mies naurahtaa.
Auretar houkuttelee tavaroillaan myös keräilijöitä, jotka käyvät viikoittan tarkastamassa Lamminmäen haalimaa saalista.
– Yleensä keräilijät ostavat parhaat päältä, ja vievät mukanaan kalleimpia yksilöitä. Arvotavara menee yleensä aina keräilijöille, hän sanoo.
Puhdetöitä roskiin
Markus Lamminmäki tietää, että varsinkin Arabia tekee tällä hetkellä hyvin kauppansa. Arvokkaita astioita korkealle arvostava yrittäjä on järkyttynyt siitä, että joskus astioita löytää roskiksesta asti.
– Luulisi, että jokainen tajuaa tänä päivänä, ettei niitä nyt mihinkään roskikseen heitetä! Joskus perikunnnan omaisuutta kolutessani huomaan, että roskakoriin on päätynyt esimerksi jokin sotarintamalla valmistettu käsityö tai sotilaan saama kunniakirja. Minusta ne olisi ehdottoman tärkeää säilyttää.
Roskikseen joutumiselta hän on pelastanut myös Aurettaren kahvilan hyllyllä nököttävän, puusta veistetyn suden.
–Tuokin on veistetty puhdetyönä rintamalla ajan kuluksi, ja tuotu kotiin tuliaisena.
Toisaalta osa Aurettaren asiakkaista tulee kauppaan varta vasten löytääkseen sellaisia tavaroita, jotka on joskus ajattelemattomasti viskattu roskiin.
– Yksi asiakas osti juuri emalikannun, kun kertoi, että sellainen on ollut mummulassa. Moni tulee hakemaan täältä juuri sellaisia tavaroita, jotka ovat tuttuja lapsuudesta, mies sanoo.
