Viljakkalan Litukan kylästä kotoisin oleva everstiluutnantti Janne Hakaniemi muistelee Viljakkalan olleen 1970-luvulla lämminhenkinen maalaiskylä. Tuo maalaisidylli välittyy Viljakkalasta tänäkin päivänä. Hakaniemi on kuitenkin hieman huolissaan Viljakkalan palveluiden riittävyydestä, vaikka ei itse enää paikkakunnalla asukaan.
Pitkälle ja komealle upseerin uralle lopulta edennyt Hakaniemi asui vanhempiensa ja veljensä kanssa 1950-luvulla rakennetussa omakotitalossa, josta Hakaniemi pyöräili päivittäin kouluun ja urheilukentille.
– Kuntoni oli ainakin hyvä, koska pyöräilin hyvinkin usein vajaat viisi kilometriä pelaamaan pesäpalloa, jääkiekkoa ja harrastamaan yleisurheilua.
Hakaniemi muistaa alakouluaikansa varsin mukavana. Koulu oli tuolloin melko erilainen kuin tänä päivänä. Ainakin koululuokat olivat varsin eri kokoisia kuin nykyään.
– Luokallani oli viisi oppilasta, minun lisäkseni yksi poika ja kolme tyttöä. Opettajina meillä olivat Sakari ja Ritva Pöllänen sekä Paula Ahrikkala.
Vähäinen määrä palveluja
Hakaniemi muistaa, että Viljakkalasta lähdettiin jo muinoin palvelujen perässä muualle. Esimerkiksi kaupassa käytiin usein Kyröskosken ja Hämeenkyrön suunnalla. Pankki- ja kirjastoasiat sentään hoidettiin omalla kylällä.
Hakaniemi näkisi syntymäkylänsä mieluusti vireänä. Siksi hän on hieman huolissaan Viljakkalan yhä vähenevästä palvelutarjonnasta.
– Ei se ainakaan ihan kaupungilta tunnu, vaikka sellaiseen se kuntaliitoksen myötä kuuluukin, upseeri toteaa.
Hakaniemi vieraili syntymäpaikkakunnallaan hyvinkin usein vielä pitkälle 2000-luvulla, koska hänen vaimonsa vanhemmat asuivat Viljakkalassa.
Muun muassa Kouvolassa, Tampereella ja Hämeenlinnassa työn perässä asunut Hakaniemi on elellyt 1990-luvun puolivälin jälkeen Hämeenkyrössä, aivan Viljakkalan naapurissa.
– Silti muistelen aina lämmöllä Viljakkalaa, upseeri toteaa.
Kiinnostus syttyi varusmiesaikana
Alakoulun jälkeen Hakaniemi kävi yläkoulun ja lukion Hämeenkyrössä sekä elektroniikka- ja mekaniikkalinjan Itä-Satakunnan ammattikoulussa Parkanossa. Koulut käytyään hän suoritti varusmiespalveluksensa Valkealassa Vekaranjärvellä. Palvelusaikana Hakaniemeä alkoi kiinnostaa sotilasura.
Aliupseeri- ja reserviupseerikoulujen jälkeen Hakaniemi löysi itsensä väliaikaisesta kersantin vakanssista Karjalan prikaatin panssarintorjuntakomppaniasta.
Vuosina 1990–1993 Hakaniemi suoritti upseerin tutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulun kadettikoulussa Santahaminassa. Itse asiassa Hakaniemi olisi päässyt isoveljensä tapaan myös poliisikouluun, mutta päätyi sotilasuralle.
Valmistuttuaan Hakaniemi työskenteli seitsemän vuotta kouluttajana Parolannummella Panssariprikaatin Hämeen jääkäripataljoonassa. Tehtävän viimeiset kolme vuotta hän toimi yksikön päällikkönä.
Suoritettuaan vuosina 2001 ja 2002 esiupseerikurssin sekä yleisesikuntaupseerikurssin, Hakaniemi pääsi Puolustusvoimien Materiaalilaitokselle Tampereelle operatiivisiin suunnittelutehtäviin. Pian hänestä tuli myös laitoksen henkilöstöpäällikkö. Tuota aikaa Hakaniemi kuvailee melkoiseksi elämänkouluksi.
– Aloittaessani laitoksella oli noin 2 450 työntekijää ja lähtiessäni pois vuonna 2009 työntekijöitä oli noin 1 650. Se oli melko rajua rakennemuutoksen aikaa, Hakaniemi kertoo.
Samoihin aikoihin Hakaniemi oli vahvasti mukana Puolustusvoimien nykyisen strategisen kumppanin Millog Oy:n perustamisessa.
Vuodet 2009–2012 Hakaniemi työskenteli sektorin johtajana Hämeen sotilasläänin Pirkanmaan aluetoimistossa. Tämän jälkeen edessä oli vuosi maavoimien esikunnassa Mikkelissä, jossa Hakaniemi toimi strategisen suunnittelun sektorilla.
– Kehitin silloin sloganin: minuutista 30 vuoteen. Maavoimien kehittämistä suunnitellaan siis kohtuullisen pitkällä aikaperspektiivillä.
Vuoden 2013 syksyllä Hakaniemi siirtyi Tampereelle perusteilla olleeseen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmään. Vuonna 2015 hän toimi sitten alkuvuodesta perustetun logistiikkalaitoksen esikunnan logistiikkaosaston apulaisosastopäällikkönä.
Lopulta tämän vuoden alkupuolella Hakaniemi sai miellyttävän määräyksen siirtyä panssarikoulun johtajaksi Maasotakouluun.
Historia näkyy koulutuksessa
Vuonna 1948 perustetussa Panssarikoulussa on annettu alusta alkaen koulutusta sekä henkilökunnalle että varusmiehille. Panssarikoulun perusperiaatteet ovat pysyneet melko lailla samoina koko koulun pitkän historian ajan.
– Koulun historian seitsemän ensimmäisen kurssin asiat voisivat tavallaan sisältyä nykyäänkin annettavaan koulutukseen. Isot periaatteet ovat edelleen samat, jotka sotien kokemusten myötä opittiin, Hakaniemi sanoo.
Panssarikoulussa koulutetaan henkilökuntaa panssarivaunukalustokursseilla ja opetustilaisuuksissa. Tämän rinnalla annetaan varusmieskoulutusta. Panssarikoulussa annetaan opetusta kahdella reserviupseerikurssilla vuodessa. Myös panssarialan tutkimustoiminnalla on koulussa iso rooli.
Hakaniemi on mukana varusmiesten koulutuksessa sekä lähes kaikissa koulun harjoituksissa. Hakaniemen mukaan varusmieskoulutus on muuttunut viime vuosina rutkasti.
– Risto Siilasmaan työryhmä antoi vuonna 2010 kymmeniä varusmiespalveluksen parantamiskohteita ja ne on valtaosin toteutettu. Nykyään koulutuksen keskiössä on esimerkiksi henkilökohtaisen palautteen antaminen varusmiehelle, Hakaniemi kertoo ja jatkaa:
– Myös varusteet ja koulutusmateriaalit ovat kehittyneet merkittävästi. Esimerkiksi simulaattorikoulutus on tullut laajasti mukaan koulutukseen. Lisäksi kasarmit ja varuskunnat on digitalisoitu.
Vaunuja on hankittu lisää
Panssarikoulun johtajan komennus kestää arviolta kaksi vuotta. Hakaniemi myöntää, että tuossa ajassa on vaikea saada omaa käden jälkeä näkyviin.
– Täytyy yrittää kehittää haluamiaan asioita melko rivakassa tahdissa. Tärkein tehtävä on kuitenkin antaa panssarivaunukoulutusta ja tarjota laadukasta opetusta.
Hyvä koulutus onkin tarpeen, sillä Suomeen on hankittu uutta panssarivaunukalustoa.
– Meillä on jo ennestään noin 100 kappaletta Leopard 2A4 -panssarivaunuja, ja vuonna 2014 tehtiin päätös ostaa lisää 100 kappaletta Leopard 2A6 -vaunuja. Hollannista tulevat vaunut tuodaan Suomeen vuoteen 2019 mennessä, Hakaniemi kertoo.
Kaikki tietysti toivovat, ettei edellä mainittuja panssarivaunuja nähdä koskaan tositoimissa. Hakaniemi katsoo kuitenkin pitkän upseeriuran antamalla kokemuksella hieman huolestuneena maailmalla tällä hetkellä vallitsevaa kehityksen suuntaa.
– Lähialueillamme Venäjän toiminta on muuttunut aiempaa ennalta-arvaamattomammaksi. Suomessakin otetaan varmasti huomioon hybridisodankäynnin tuomat haasteet. Toisaalta on nähty, että edelleen konflikteissa on tarvetta myös mekanisoiduille joukoille.
Matkustus tuo kiireitä
Johtavan upseerin ura on tietenkin kiirettä täynnä. Matkustuspäiviä on paljon niin kotimaassa kuin ulkomailla.
– Jokin aika sitten olin Leopard-panssarivaunujen käyttäjämaiden kokouksessa Tanskassa.
Hakaniemellä on asunto myös Parolannummella. Niinpä hänen ei tarvitse joka päivä ajaa tunnin matkaa Hämeenkyröön.
Vapaa-aikansa Hakaniemi viettää urheilun parissa.
– Tällä kaudella olen poikani salibandyjoukkueen huoltaja. Aiemmin olen valmentanut tyttäreni jääkiekkojoukkuetta ja poikani jalkapallojoukkuetta. Itsekin yritän liikkua aktiivisesti ja pelailla seniorikiekkoa, viljakkalalaislähtöinen upseeri kertoo.
