Ylöjärveläisten päiväkotien yhteistyönä syntynyt maataideteos kuvastelee lasten maailmaa ja tuo sitä näkyviin.
Pienet taiderakennelmat täplittävät pääkirjasto Leijan pihanurmea Ylöjärven ytimessä. On kimaltavaa käpyä, punaista marjapunosta, tikuista tehtyä ihmishahmoa – sekä hellyttävää tarinaa ja oivallusta paperilapuilla.
Hmm, näyssä on jotain perin tuttua. Niin, parin vuoden takainen päiväkotilasten maataidenäyttely sai perheiltä ja hoitopaikoilta niin paljon kiitosta, että projekti tuumattiin pyöräyttää uuden kerran. Ja taas into syttyi, joten ideaan oli hyvä tarttua.
– Syynä on myös paikallisen kulttuuriperinteen jatkaminen, Asuntilan päiväkodissa kulttuurikasvatusvastaavana toimiva lastentarhanopettaja Kati Poikkimäki ynnää, viitaten aikeisiin tehdä maataideprojektista ja jo kahdesti järjestetystä lasten Ylöjärvi jäässä -näyttelystä jatkuvia perinteitä.
Projekti on todettu myös vallan toimivaksi. Se on luonnonmateriaaleineen helppo toteuttaa, se lisää päiväkotien me-henkeä ja se kasvattaa lasta kulttuurin pariin sekä suo lapsille elämyksiä kulttuurin tekemisestä omin käsin ja ideoin.
– Jokainen lapsi voi olla osallisena kulttuurissa. Sitä ei tarvitse aina lähteä kaukaa etsimään, eikä aina tarvita aikuista neuvomaan.
Lasten näköistä
Tänä vuonna näyttelyn teemana on Ylöjärven aarteet. Se syntyi, kun kaksi teema-ajatusta yhdistyi.
– Halusimme jollain tavalla paikallista perinnettä. Siitä teemaan tuli Ylöjärvi. Halusimme myös jotain, joka on lähellä lapsen maailmaa ja lapsen kiinnostuksen kohteita. Ja aarteethan aina kiinnostavat lasta.
Aihe oli hyvin laaja sovellettava. Ideoita tuli pulputen.
– Mietimme, mitä aarre voi olla. On hyvin henkilökohtainen kokemus, mikä kenellekin on aarre.
Aatoksiin nousi konkreettisia arvokapistuksia, kuten timantteja ja aarrearkkuja. Mutta lisäksi oivallettiin, että vaikkapa ylöjärveläiset paikat tai lapset voi yhtä hyvin nähdä aarteina. Ajatus juoksi ja toi mukaan menneiden aikojen käpylehmiä, nykyajan Pikachun, aarteita vahtivan lohikäärmeen…
Tämä lasten kekseliäs ajatuksenjuoksu ja tekemisen ilo nouseekin päällimmäisenä Poikkimäen ja niin ikään kulttuurikasvatusvastaavan tehtävissä toimivan lähihoitajan Susanna Leivon ihastelun aiheeksi.
– Teokset ovat lasten näköisiä.
Ihmisten ilmoille
Se, etteivät hoitolasten arki ja taideopetus jää vain päiväkodin seinien sisään vaan tulevat julki, on kasvatuskaksikosta tärkeä juttu lapsille. Vesselit saavat tunteen, että heidänkin tekemisillään on merkitystä ja että hekin saavat osallistua asioihin.
– Lapset saavat onnistumisen ja ilon kokemusta ja tuntevat kykenevyyttä. Ja he kokevat pääsevänsä vaikuttamaan. Koko prosessi on lapsen osallistamista.
Yleisön taas on hyvä saada vainua ja muistutusta varhaiskasvatuksen nykytodellisuudesta, kasvatustyön tärkeydestä ja ylipäätään lasten maailmasta.
– Usein ajatellaan, että päiväkodeissa vain leikitään. Leikkikin on tärkeää, mutta on hyvä huomata, että lapsilla on monen kehitysalueen osaamista.
