Ruoka on nautinto, mutta voi se aiheuttaa tuskaakin. Valokuvanäyttely kurkottaa ruokakulttuuriin monelta suunnalta.
Likainen voiveitsi ja tyhjäksi juotu vesilasi. Yksinäisten grillikojujen kavalkadi. Taidenäyttely, joka keskittyy ruokaan, ei annakaan pelkästään herkullisia elämyksiä.
Valokuvakeskus Nykyajan näyttely Jokapäiväinen ruokamme valitsee laajemman otteen ja muistuttaa, millaista murrosta ruokakulttuurimme juuri nyt elää.
Televisiokanavat pursuavat kokkiohjelmia, ja ruuan alkuperä kiinnostaa yhä useampia. Yksi on paleodieetillä, toinen pyrkii syömään vain lähiruokaa ja kolmas toitottaa, mistä saa Suomen parasta korealaista ruokaa.
Yhdeksän taiteilijan teoksista koostuva ryhmänäyttely tarkkailee ruokakulttuurin ilmiöitä – ikäviä tuntemuksia unohtamatta.
Laura Hapon kuvasarja Nälkä tutkailee kahta syömishäiriöstä parantuvaa naista. Ruoka loistaa kuvissa poissaolollaan, mutta keho ja kehon jäljet kertovat omaa kieltään. Oman kehon sietäminen ei aina ole helppoa.
Johanna Havimäen ruokanäkemys on ihanan arkinen ja armelias. Hänen kuviinsa piirtyy kovin tuttuja näkyjä: ruokasotkua, joka jää jäljelle, kun on syöty. Omenankuoria tiskialtaan reunalla, voin tahraama veitsi pöydällä.
Havimäki on lanseerannut termin räpä. Räpä on sitä, mikä kätketään nopeasti, kun yllätysvieras astuu ovesta.
Helinä Hukkataival puolestaan nostaa esille pikaruokakojujen estetiikan. Nuo räikeät rumilukset näyttävätkin ihan sympaattisilta, kun ne irrotetaan ympäristöstään.
Kommentointi on suljettu.