Juuri julkaistu teos Kotitekoisen poikabändin alkeet on tarina yläkoululaisesta pojasta Renestä, joka on selvinnyt yläkoulun läpi olemalla mahdollisimman huomaamaton, tavallinen ja varovainen. Mutta kun maali häämöttää, Renessä alkaa kyteä epäilys, onko hän sittenkin väärässä. Pitäisikö kuitenkin uskaltaa enemmän? Kirjoittamisen ammattilainen Harri Veistinen kuljettaa kirjassaan yllätyksiä tarjoavalle matkalle pienen paikkakunnan nuorten maailmaan.
Tarina sijoittuu entiseen Kiukaisten kuntaan, josta Harri Veistinen on myös itse lähtöisin. Kyseessä on hänen ensimmäinen romaaninsa, mutta kirjoittamisesta ammattina hänellä on jo yli 20 vuoden kokemus.
– Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja niiden ideoimisesta. Lapsena tein sarjakuvia, teininä laulunsanoituksia ja sitten haaveilin omasta kirjasta, Veistinen kuvailee.
Onnekkaiden sattumien myötä hän päätyi kuitenkin televisiokäsikirjoitusten ja kuunnelmien maailmaan pari vuosikymmentä sitten.
– Hain Tohlopista kesätöitä. Mainitsin vain hakemukseni yhteydessä, että olen myös tehnyt käsikirjoituksia. Töitä ei löytynyt, mutta he pyysivät kuitenkin saada käsikirjoitukseni. Sitä alettiin työstää, ja vaikka se ei edennyt koskaan julkaisuksi, sain siitä paljon innostusta ja positiivista energiaa, Veistinen kertoo.
Tänä aikana kirjoittaja työskenteli muun muassa ohjaaja Jukka-Pekka Siilin kanssa, joka myöhemmin ohjasi Veistisen käsikirjoittaman Rakastuin mä luuseriin -televisiosarjan.
Kuunnelmien kirjoittajaksi Veistinen päätyi yhtä sattumalta.
– Eräs tuttuni oli käsittänyt väärin, että teen Yleisradiolle kuunnelmia. Tästä nolostuneena lähetin tälle puolelle yhden tekstin, jotta voisin sanoa, että olen ainakin yrittänyt. Se menikin läpi ja siitä tehtiin valmis kuunnelma, Veistinen muistelee huvittuneena.
Useat ylöjärveläisen käsikirjoitukset ovat tyylilajiltaan romanttisia komedioita. Hän haluaisi kuitenkin laajentaa töitään myös muihin genreihin.
– Aloittaessani uraani romanttinen komedia oli niitä harvoja genrejä, joita Suomessa harrastettiin. Nykyisin tuotanto kattaa onneksi muitakin tyylilajeja kuten scifiä, josta itse pidän ehkä kaikkein eniten, Veistinen juttelee.
Tulevaisuuden haaveenaan Veistisellä on päästä kirjoittamaan tarinoitaan peleihin.
– Pelaan itse esimerkiksi Grand Theft Auto ja Fallout-sarjojen pelejä. Joskus huomaan pelien toistavan itseään ja jättävän käyttämättä hyviä tarinaelementtejä. Uskon kyllä, että myös tämä osa-alue hyödynnetään yhä paremmin tulevaisuudessa, Veistinen povaa.
– Tarvitaan kuitenkin tuuria, että siihen työhön pääsisi itse mukaan.
Aktiivisesti esillä
Nyt julkaistun teoksen Harri Veistinen kirjoitti romaanin muotoon osin siksi, että oma kirja oli ollut hänen haaveenaan pitkään, ja toisaalta aihe sopi parhaiten kirjaksi. Kirjoittajan työssä on paljon samankaltaisuuksia riippumatta tekstilajista, mutta itse tekstissä on eroavaisuuksia.
– Tarinan suunnittelu oli minulle hyvin samankaltaista kuin aiemmin, mutta humoristisesti sanoen kirjojen lukijat jaksavat lukea pitkiäkin kuvailuja, kun taas käsikirjoitusten maailmassa mielikuvia on pystyttävä luomaan lyhyillä ja selkeillä lauseilla, ylöjärveläinen erittelee.
Kaiken kaikkiaan kirjoittajan työssä on Veistisen mukaan oltava valmis oppimaan uutta – eikä ideointikyky ole pahasta. Raskaimpana asiana hän pitää ehdottomasti töiden saannin epävarmuutta.
– Kirjoittajan on osallistuttava kilpailuihin, joihin haetaan tekstejä, ja läheteltävä aktiivisesti töitään julkaisijoille, Veistinen tietää.
– Olen myös huomannut, miten olennaista on näyttäytyä ja olla yhteydessä alan tekijöihin. Pääsin itse mukaan yhteen tv-sarjaan, kun olin muuten vain käymässä Tohlopin studiolla ja ohimennen eräs ohjaaja pyysi mielipidettäni yhdestä käsikirjoituksesta.
Töiden epävarmuudesta ja niiden toistuvasta hakemisesta huolimatta kirjoittaminen on Veistisen elämäntyö.
– Parempaa työtä en itse keksisi. Saa luoda hahmoja ja juonenkäänteitä. Se on antoisaa, kirjailija-käsikirjoittaja kiteyttää.
Takana vuosien työ
Kirjoittaminen on harvoin virtaviivainen prosessi, joka sujahtaa nopeasti läpi ilman vastoinkäymisiä. Harri Veistisen kokemuksen mukaan jokin tarinan aihe saattaa olla mielessä jo vuosia aikaisemmin, jopa kymmeniä vuosia, ennen kuin löytyy sävy, tyyli ja tarvittavat hahmot sekä juonikuviot varsinaista kirjoittamista varten.
– Kotitekoisen poikabändin alkeet oli myös tällainen tarina. Tein ensimmäisen version jo vuosia aiemmin, ja olin alusta asti varma, että nyt taisi jopa onnistua, mutta en vain uskaltanut lähettää sitä eteenpäin pitkään aikaan, Veistinen luonnehtii.
– Joskus ne kieltävät vastaukset tuntuvat raskailta jo etukäteen. Lopulta vaimoni huomautti, ettei tästä ehkä tule kielteistä palautetta, ja patisti lähettämään tarinan kustantajille viime syksynä.
Kun Kustantamo S&S tarttui tekstiin, kaikki sujui Veistisen mukaan mieluisasti.
– Lähinnä kieliasua on pitänyt viimeistellä. Ihmiset kustantamossa ovat olleet huikeita. Tämä on ollut ehkä paras kokemukseni kirjoittamisessa koskaan, Veistinen kiittelee.
Tarinassa 15-vuotias Rene Kolppanen on kulkenut yläkoulun isoveljensä opeilla: ”A) Älä tee itsestäsi numeroa. B) Ole huomaamaton. C) Ole keskiverto. D) Älä rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin.”
– Viimeisenä yläkoulun keväänä hän tajuaa olleensa huomaamaton jo liiankin hyvin. Hän ei ole kaikessa pelkäämisessä tajunnut elää, ja siksi hän ryhtyy korjaamaan asiaa kerralla kuntoon perustamalla nörttikavereidensa kanssa poikabändin.
Puitteet ja lähtökohdat eivät ole ihan priimaa, mutta ainakaan Rene ei enää pelkää. Mikä lopulta herättää hänet epäilemään, onko vaatimattomuus sittenkään hyvästä ja kannattaisiko kuitenkin yrittää?
– Tähän on kirjassa syitä, jotka toivottavasti voivat yllättää.
