Ylöjärven Uutiset kertoi kesäkuussa, kuinka vuorentaustalainen Eija Rantanen aikoi pyöräillä heinäkuussa Suomesta Ranskaan hyväntekeväisyyden nimissä. Pyöräilyt on nyt pyöräilty, ja 27-henkinen joukkue saapui Pariisissa maaliin 16. heinäkuuta kymmenen vuorokauden ja 1 400 poljetun kilometrin jälkeen.
27-henkinen Team Rynkeby -polkupyörätiimi polkaisi matkaan 7. heinäkuuta Tampereelta, josta ryhmä eteni kohti Helsinkiä kahdeksan huoltotiimiläisensä kanssa. Pääkaupungissa Tampereen, Helsingin, Espoon ja Jyväskylän pyörätiimit nousivat yhdessä laivaan, joka vei joukkueet Travemünden satamaan Saksaan. Saksasta tiimit lähtivät etenemään kohti Pariisia, ajaen ensin Hollannin ja Belgian läpi. 1 400 kilometrin puserruksen auttoi jaksamaan paitsi hyvä tiimi myös tieto siitä, että pyöräilystä saatavat sponsorirahat lahjoitettaisiin lyhentämättömänä syöpäsairaille lapsille ja nuorille Sylva ry:lle.
– Minulla oli tavoitteena selvitä matkalta omin voimin, ja sen tein. En joutunut huoltoautoon kertaakaan enkä tarvinnut apua ylämäissä, ensikertalaisena pyöräilytempaukseen mukaan lähtenyt Eija Rantanen kertaa.
Hänen mukaansa matka ei ollut yhtään niin raskas kuin hän oli aluksi kuvitellut. Kilometrit menivät kuin itsestään hyvässä seurassa.
– Yksin tuollainen matka olisi ihan kamalaa polkea. Nyt kun oli kaikki päivät aikaa jutella ihmisten kanssa, niin sitähän tutustui hirveän hyvin. Tosi hieno reissu, Rantanen kiteyttää ja sanoo, että lähtee reissuun näillä näkymin myös ensi vuonna.
Ajamista ilman huolen häivää
Eija Rantanen polki tiimeineen keskimäärin 150–200 kilometriä päivässä. Pyöräily painottui pääasiassa maaseutualueille, sillä polkeminen olisi ollut hankalaa isojen kaupunkien vilskeessä. Tämän vuoksi esimerkiksi Hampurin läpi ajaminen ei tullut kysymykseen.
– Pyöräillessä kerkesi hyvin katselemaan maalaismaisemia ja ohitimme monta hienoa paikkaa. Mieleeni on jäänyt upea, ikivanha Château de Pierrefonds -linna, jota on alettu rakentamaan jo vuonna 1396.
– Lisäksi Rocroyn kaupunki Ranskassa tarjosi mahtavat maisemat, kun nousimme loivaa ylämäkeä yli kymmenen kilometrin matkan, hän lisää.
Maisemien lisäksi Rantanen kertoo nauttineensa siitä, että reissussa ei tarvinnut kantaa huolta mistään.
– Kaikki oli huolehdittu yöpymisestä ruokailuun ja pyörien huoltoon. Me saimme ryhmämme kanssa keskittyä pelkästään ajamiseen. Esimerkiksi viides pitkä ajopäivä oli itselleni todella hieno, koska tuntui, että pyörällä olisi jaksanut ajaa vaikka minne. Se oli upea tunne, kun tajusi, että tässähän pystyy ihan mihin vain, hän sanoo.
Samaan pystyy jokainen
Pyörätiimi säästyi matkan aikana haavereilta, vaikka muutamia kaatumisia sattuikin. Rantasen mukaan polkupyörätkin kestivät kovaa ajoa yllättävän hyvin.
– Totta kai teknisiä vikoja tuli. Itselläni meni eturengas viisi kertaa puhki, ja lopulta jouduimme vaihtamaan koko etukiekon, hän muistelee.
Reissun rankimmat olosuhteet olivat pitkissä ja jyrkissä ylämäissä, joita tarjosi eritoten Belgia.
– Mur de Huyn legendaarinen mäki oli tosi kova. Ranskan ympäriajossa ajettava mäki on vähän yli kilometrin pitkä ja yllättävän jyrkkä. Myös märkä keli aiheutti hankaluuksia ylös pääsemisessä, Rantanen kertaa matkan rankinta nousua.
Reissun huippu oli Rantasen mielestä ehdottomasti maaliin saapuminen Pariisissa.
– Olihan se hienoa, kun Pohjoismaiden kaikki 38 joukkuetta, yhteensä 1 600 pyöräilijää, olivat samanlaisissa pyöräilyasuissa samanlaisine pyörineen jonossa, joka ajoi 15 kilometrin matkan Pariisin keskustassa. Katsoit eteen tai taakse, oli keltaista joka suunnassa. Jono oli kuulemma kolmisen kilometria pitkä.
Vuorentaustalaisen mukaan pyöräilytempaus oli raskas, muttei ylitsepääsemätön. 1400 kilometrin polkeminen vaatii pyöräilijältä hyvää peruskuntoa, jollaisen jokainen voi saavuttaa ahkeralla treenaamisella.
– Olen sanonut tässä usealle ihmiselle, määrätietoisella harjoittelulla tällainen reissu on mahdollinen todella monille, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
