Voltin hevostilalla Lempiäniemessä on järjestetty muutaman viikon ajan perhekerhoja, jossa lapset ja vanhemmat voivat puuhata yhdessä perjantaipäivän. Perhekerhon vetonaula on ehdottomasti hevoset, joiden kanssa lapset saavat harjoitella hevosmiestaitoja: hoitamista ja ratsastamista.
12-vuotias suomenhevonen Pluusi ravaa ympäri aitaustaan. Se hirnuu, potkii ilmaa ja spurttaa välillä portille katsomaan, missä sen lauman jäsenet oikein viipyvät. Vähän matkan päässä kuuluu hirnuntaa, kun eestinhevonen Risto ja shetlanninponi Roosa vastaavat, että täältä tullaan.
Ollaan Lempiäniemessä Voltin tilalla, jossa hevoset ovat asustelleet kesäkuusta asti. Pluusin, Riston ja Roosan lisäksi tilaa asuttavat islanninhevoset Fusia ja Jermu, irlanninsetteri Uno, marsuveljekset Limu ja Laku sekä tietysti lauman johtaja Annastiina
Vanhatalo perheineen.
Vanhatalon perheessä on harrastettu aina raviurheilua. Esimerkiksi suomenhevonen Pluusi on Annastiina Vanhatalon veljen kasvattama ravuri, joka on nykyisin ratsukäytössä.
– Minulla hevosinnostus puhkesi kuitenkin vasta aikuisiällä tyttärenni myötä, hevosyrittäjä sanoo.
Vanhatalo kertoo, että Voltin tilan viittä ratsua yhdistää se, että ne ovat rauhallisia ja ihmisystävällisiä.
– Islanninhevosiamme voisi pitää lahjanarun päässä, eivätkä ne lähtisi mihinkään, Vanhatalo sanoo.
Rauhallisista hevosista ja kotiäidin elämästä virisikin ajatus perustaa Voltin perhekerho, jossa lapset voivat vanhempineen tutustua eläimiin ja puuhata kaikkea kivaa: lapset saavat auttaa esimerkiksi hevosten hoidossa ja pääsevät huoltamiensa ratsujen kyytiin.
Hepat ovat pääosassa perhekerhossa
Perjantaina järjestettävään perhekerhoon ovat saapuneet pirkkalalaissisarukset Venla, 4, ja Olivia, 2, Hangasmaa vanhempiensa kanssa. Tyttöjen isovanhempien mökki sijaitsee aivan Voltin naapurissa, joten paikalle on ollut helppo tulla.
Hangasmaat ovat käyneet perhekerhossa nyt joka perjantai heinäkuun lopusta lähtien, sillä äidin hevoshulluus on tarttunut myös tyttöihin.
Siskokset ovat saaneet tehtäväkseen harjata Pluusi ja Roosa edustuskuntoon.
– Muistakaa harjata karvan suuntaisesti, sisaruksia neuvotaan.
Tytöt tekevät työtä käskettyä, ja harjaavat vaaleanpunainen ja sininen harja kädessään Roosa-shettiksen karvan kiiltäväksi.
Myös asuntilalainen Salovaaran perhe on päässyt Pluusin harjan kimppuun.
– Näinkö näitä hiuksia harjataan? Heikki Salovaara kysyy.
– Ei ne mitään hiuksia ole. Se on harja, 2,5-vuotias Inka Salovaara opastaa tomerasti isäänsä.
Rentoa heppastelua
Kun hevoset on harjattu hyvin ja niiden kaviotkin on tarkastettu, pääsevät pienet ratsastajat vihdoin Roosa-ponin kyytiin.
– Kun Roosalle sanoo ”prrrrrr” se pysähtyy, ratsastusvuorossa olevaa Inka Salovaaraa opastetaan.
Tyttö istuu ensin hieman jännittyneenä ratsun selässä, mutta uskaltaa lopuksi taputtaa Roosaa kiitokseksi turvallisesta kyydistä.
Perhekerhon lisäksi Voltilla järjestetään maastoratsastusta sekä heppasynttäreitä. Myös kehitysvammaiset ja hevosia pelkäävät ihmiset toivotetaan Voltilla tervetulleiksi.
– Moni on voittanut pelkonsa tutustuttuaan hevosiimme, Annastiina Vanhatalo huomauttaa.
Hän korostaa, että Voltti ei yritä olla mikään ratsastuskoulu, vaan enemmänkin paikka, jossa oppii kokonaisvaltaisesti hevosmiestaitoja. Hevoset opetellaan hoitamaan korvista kavioihin ennen kuin niiden selkään hypätään.
– Tämä on vastapainoa välillä vähän turhankin tiukalle ratsastusmaailmalle. Me kutsumme tätä heppasteluksi, sillä hevosten kanssa olemisen pitäisi olla rentoa. Ja kyllä sen huomaakin, että ihmisten murheet unohtuvat saman tien, kun hevosen kanssa lähdetään maastoretkelle.
