Tuttifruttiaakkosia

Uhkasin viimeksi listata ärsyttäviä asioita ja ilmiöitä. Kun päivän oikein kuulostelee ja fiilistelee, niin nämä nousevat tämän hetken listaykkösiksi:
+++++
Otsikkosokeus. Joku bongaa iltapäivälehdestä otsikon: ”Nordea muuttaa käteisnostot maksullisiksi”. Hän postaa sen sosiaaliseen mediaan, jossa otsikosta sokaistuneet ihmiset eivät lue itse uutista, vaan kiiruhtavat kommentoimaan: ”Ei ole ahneudella mitään rajaa. Vaihdan heti huomenna pankkia.”
Vaihda, veikkonen. Pankki perii 40 sentin maksun, jos nostat käteistä yli neljä kertaa kuukaudessa. Jos tilillä on niin paljon rahaa, että sitä pitää olla jatkuvasti sieltä seinästä repimässä, niin onko se 40 senttiä sitten paljon?
Vai kävikö nyt niin, ettet huomannut lukea koko uutista ennen kuin aloit huutamaan? Se, että otsikossa on iso fontti, tarkoittaa yleensä sitä, että asia on mitätön. Sillä otsikolla yritetään täyttää tilaa, joka jää tyhjäksi, kun uutisessa on niin vähän mitään kirjoitettavaa.
+++++
Pullonpalautus. Laitat sen tölkin sinne koneeseen pohja edellä. Kone sylkee sen takaisin ja käskee laittaa pohja edellä. Laitat taas tölkin koneeseen pohja edellä. Se tulee takaisin. Laitat väliin toisen tölkin, joka kelpaa sille koneelle. Sitten laitat sen ensimmäisen. Nyt sekin kelpaa.
Juuri kun luulet, että homma alkaa skulaamaan, se kone menee jotenkin tukkoon ja alkaa pitää sitä piipitystä. ”Täällä on tällainen juoppo, joka tukkii minut tuhansilla tölkeillään. Apua. Kutsukaa henkilökunta. Minä tukehdun.”
Sitten odotat siinä naama punaisena ja kädet tahmeina, että henkilökunta tulee ja tekee jotain ja voit taas aloittaa alusta. Pohja edellä. Kamalaa. Nykyään palautan pulloja vain sellaisissa paikoissa, joissa on monta pullonpalautuskonetta, niin että voin vaihtaa sitä mukaa seuraavaan, kun joku alkaa huutaa.
+++++
Se, kun joku kysyy, että mitä teet ensi viikonloppuna. Jos vastaat, että en mitään ihmeellistä, niin tämä pyytää tekemään jotain tai lähtemään johonkin. Jos et halua, niin pitää rehellisesti sanoa, että ei huvita. Paljon helpompaa on keksiä joku veruke, kuten että on vähän muita menoja. Mutta sitä ei voi enää käyttää, jos on sanonut, ettei ole mitään menoja.
Kyllä ihmiselle pitäisi antaa verukkeiden keksimisen mahdollisuus. Kas näin: ”Lähdetkö ensi viikonloppuna kanssani Seitsemiseen telttailemaan, vai onko sinulla jo muita suunnitelmia?”
+++++
Se, että karkeista tulee koko ajan uusia versioita. Kaikissa kaupoissa ei ole enää hedelmä- ja salmiakkiaakkosia, koska siellä on hedelmäsalmiakkiaakkosia ja sokeripintaisia aakkosia ja hiphopaakkosia ja tuttifruttiaakkosia. Keksin osan noista päästäni, mutta jos ei niitä vielä ole, niin ensi vuonna on jo varmasti.
Jos joku keksii uuden makeisen, niin miksi siitä ei voi tehdä kokonaan eri karkkia, vaan sitä pitää myydä samalla nimellä kuin jotain toista karkkia. Niillä ei ole kuitenkaan muuta tekemistä keskenään kuin muoto, jos sitäkään.
+++++
Lomakkeet, joissa on liian pienet ruudut. Niissä kysytään kaikkia etunimiä, mutta hyvä kun yksi mahtuu. Sitten riemuitset sitä, että osoite juuri ja juuri mahtui sille osoitettuun laatikkoon, kunnes tajuat, että postinumerolle ja -toimipaikalle ei ole omaa saraketta. Miksi niissä ei voi olla tilaa niin, että pidempikin nimi ja postiosoite mahtuvat?
Tämän lisäksi ärsyttävät nettilomakkeet, joita ei voi tallentaa. Niihin mahtuu tekstit ihan kivasti. Ne voi täyttää ja tulostaa, mutta niitä ei voi tallentaa. Minä olen tallentaja, koska olen menettänyt elämäni aikana liikaa dataa. En halua poistua tietokoneen äärestä edes vessaan ilman, että olen tallentanut kaiken. Miksi, oi miksi, miksi, miksi, sellaista netissä täytettävää lomaketta ei voi tallentaa?
+++++
Sitten, kun minä olen presidentti, niin määrään korjattavaksi kaikki nämä asiat, jotka ärsyttävät minua.