Tarja Ristilä jätti Suomen taakseen yli 20 vuotta sitten. Synnyinmaa vetää kuitenkin puoleensa, sillä hän piipahtaa Ylöjärvellä lähes kuukausittain erikoislaatuisen työnsä vuoksi. Ristilän kaltaisten hevososteopatian ammattilaisten lukumäärä Suomessa on nimittäin laskettavissa yhden käden sormilla.
Tarja Ristilälle hevoset ovat olleet aina merkittävässä osassa elämää pikkutytöstä asti. Hevosten kanssa hän on puuhannut aina ratsastuskentiltä raviradoille asti.
Totiseksi, tai oikeastaan ammattimaiseksi hevosharrastus muuttui vasta nelisen vuotta sitten, kun Ristilä päätti laittaa ammattinsa asiakaspalvelun esimiehenä vaihtoon ja satsata siihen, mistä eniten pitää – hevosiin.
Hän hakeutui opiskelemaan hevososteopatiaa kotimaassaan Ranskassa, jossa ammattia pidetään erittäin tärkeänä osana hevosen hyvinvointia.
– Ranskassa osteopaatti on hevoselle yhtä tärkeä kuin eläinlääkäri, hampaidenhoitaja tai kengitysseppä, Tarja Ristilä tietää.
Hän kertoo, että osteopatian päätavoitteina on palauttaa hevosen kehoon sen normaali liikkuvuus, jousto ja ryhti. Ennen hoidon aloittamista hevosen tilaa kartoitetaan omistajan, ratsastajan tai valmentajan kanssa.
Osteopatia eroaa esimerkiksi hieronnasta siten, että hoidossa mennään lihaksia syvemmälle sisäelimiin asti kehon ulkopuolelta. Käsiteltäviin kehonosiin kuuluvat lihasten ja lihaskalvojen lisäksi nivelet ja niiden huolto. Myös nikamien vapautus on yksi hevososteopaatin tärkeimmistä työtehtävistä.
– Osteopaatti ikään kuin kuuntelee käsillään. Hevososteopatiassa on tärkeää löytää pääsyy, mikä hevosta häiritsee eniten. Kun tuohon ongelmaan päästään käsiksi, helpottavat muutkin oireet, Ristilä sanoo.
– Esimerkiksi etupolven lukko voi aiheuttaa hevosella nikamien jumiutumista. Hevonen voi myös jalkaa aristaessaan käyttää enemmän toista puolta kehostaan, joka taas puolestaan kuormittuu, hän selittää.
Hevosen narskuttelu voi kieliä stressistä
Aikoinaan Teivossakin koelähtöjä ajanut nainen on hoitanut ravureita myös Euroopan suurimmassa, huippuravureita valmentavassa Grosbois-ravikeskuksessa Pariisin lähettyvillä. Huippuhevosten kanssa työskentely auttaa muodostamaan näkemyksen kotimaisten hevosten kunnosta. Tarja Ristilän mukaan suomalaisten hevoset ovatkin todella jumissa.
– Esimerkiksi ravurit menevät työskennellessään vain suoraan eteenpäin. Ne tarvitsevat vetreytystä ja venyttelyä, jotta palautuminen olisi nopeampaa ja hevonen olisi entistä valmiimpi kilpailuihin, hän perustelee.
Ristilän mukaan hevonen voi ilmaista kipu- tai jumitiloja monella eri tavalla: Se voi olla haluton liikkumaan eteenpäin ratsastajan kanssa tai ilman. Se voi olla myös kankea ja ilmaista kivuista johtuvaa stressiä narskuttelemalla.
– Hevosensa tunteva ihminen kyllä huomaa, jos eläimen kroppa on kankea. Jos hevonen on ollut kauan jumissa, ei yksi hoitokerta riitä korjaamaan sen kuntoa. Ihan niin kuin ihminenkin tarvitsee useamman hoitokerran, jos kehossa on paljon jumeja, hän huomauttaa.
Pelkotila voi oireilla kehon kautta
Osteopaatti auttaa kilpahevosten lisäksi myös loukkaantuneita hevosia. Esimerkiksi kaatumisia ja revähdyksiä voidaan hoitaa osteopatialla. Hoito auttaa myös ruunauksesta syntyneisiin kiristysarpiin, jotka voivat rajoittaa hevosen takajalkojen liikettä.
Fyysisten vaivojen lisäksi hevonen voi kärsiä neurologisista vaivoista, jotka voivat puhjeta vasta vuosia jälkikäteen. Esimerkiksi toisen hevosen potkusta saatu trauma voi oireilla hevosella myöhemmin pelkotilana, joka puolestaan aiheuttaa oireilua hevosen kehossa.
– Psyykkiset häiriöt aiheuttavat usein pallean kireyttä, mikä voi johtaa keuhko-ongelmiin ja hevosen puuskuttamiseen. Pallean jännittyessä myös suolisto saattaa jännittyä. Pallean vapautus on siis hevososteopaatin työssä hyvin tärkeää.
Ristilä sanoo, että osteopatia sopii hyvin yleiseksi hoitomuodoksi hevosen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Se voi parhaimmillaan tuoda hevoselle lisäpotkua kilpailuihin ja auttaa palautumisessa. Mikään taikuri hevososteopaatti ei kuitenkaan ole, vaikka hevosen liikkuvuutta saataisiinkin parannettua.
– Osteopaatti ei tee huonosta hevosesta maailmanmestaria, mutta edesauttaa sen vireyttä, hyvinvointia ja omantahtoista halua liikkua, Ristilä painottaa.