Lepakkobongaus on Suomessa vielä varsin harvinainen harrastus. Bongaajia on muutamia satoja, aktiiveja joitakin kymmeniä. Tietoja ja havaintoja lepakoista kuitenkin tarvitaan.
Ilta alkaa hämärtää. Kolme miestä on valmiina lepakkolaskentaa varten. Ennen matkaan lähtöä täytyy merkitä muistiinpanoihin perustiedot: kellonaika, lämpötila ja pilvisyys. Sen jälkeen detektori napsahtaa päälle ja ryhmä lähtee reilun kolmen kilometrin reitille bongaamaan lepakoita.
– Ohjeiden mukaan bongaamaan kannattaa lähteä puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Pohjoisessa vielä vähän sitä myöhemmin, Eero Jurvelin opastaa.
Jurvelin on kiinnostunut luonnosta ja muistakin eläimistä kuin lepakoista. Lepakoita hän alkoi bongata muutama vuosi sitten.
– Ainut ongelma tässä on se, että olen vähän huono valvomaan, joten sen takia en ole kovin aktiivinen bongaaja. Teen minimissään kaksi kertaa kesässä tämän oman laskentareittini.
Ensimmäinen rasti on tyypillinen paikka pohjanlepakolle, sillä maasto on sillä kohdalla avaraa. Seurue pysähtyy jokaiselle rastille viideksi minuutiksi. Tällä kertaa lepakkoa ei kuitenkaan tällä rastilla havaita. Sen sijaan mustarastas laulaa vähän kauempana. Luonnosta innostuneet miehet havainnoivat parituntisen retken aikana paljon muutakin kuin lepakoita: lintuja, jaloissa loikkivia sammakoita ja rupikonnia sekä tähtiä.
Toisen ja kolmannen rastin välillä alkaa detektorista kuulua ääntä. Pian havaitaan, että päiden yläpuolella lentää pohjanlepakko. Olento on ensikertalaisen silmissä yllättävänkin pieni. Siipien kärkiväli on noin 25 senttiä.
Kolmannella rastilla havaintoja saadaan jo runsaammin. Järven pinnan tuntumassa lentää kolme vesisiippaa. Hetken päästä detektorista kuuluu myös maiskuttavaa ääntä, ja pohjanlepakko ilmestyy näköpiiriin.
Reittiin kuuluu 12 rastia, joille pysähdytään. Rastien välilläkin toki kuulostellaan detektoria, josko se paljastaisi lähellä lentävän lepakon. Tämänkertainen bongausreissu on erityisen onnistunut: seurue havaitsee 17 lepakkoyksilöä. Yleisimmistä lepakkolajeista ainoastaan korvayökkö jää bongaamatta.
Seuraava lepakkobongaus elokuun lopussa on kaikille avoin. Ylöjärven luonto ilmoittaa ajankohdasta facebook-sivuillaan.
Luonnon hyttyskarkote
Retken aikana hyttyset eivät pahemmin korvan juuressa inisseet. Syykin on yksinkertainen: lepakot syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä. Varsinkin loppukesästä lepakot ahmivat ravintoa, koska ne horrostavat talven yli.
– On aika mielenkiintoista, että yksi lepakko saattaa syödä yön aikana 2 700 hyönteistä. Koko kesän aikana lepakko saattaa syödä yhteensä kilon hyönteisiä, Jurvelin kertoo.
Toisinaan lepakot saattavat yön aikana tulla katuvalojen läheisyyteen. Otuksista ei kuitenkaan ole ihmisille vaaraa.
– Lepakot saattavat tulla katuvalojen ääreen ruuan perässä. Tietyt yöperhoset esimerkiksi kerääntyvät valojen ympärille öisin, joten lepakko tulee sinne saalistamaan niitä.
Näitä yöolioita voi havaita ulkosalla yleensä huhti-lokakuussa. Vaikka onpa pohjanlepakkoa joskus tavattu vielä joulukuun lopullakin Tampereen keskustassa. Normaalisti siivekkäät kuitenkin ilmestyvät yötaiveelle siinä vaiheessa, kun ensimmäiset hyönteiset lähtevät liikkeelle. Talvihorrokseen eläimet vetäytyvät syksyllä yöpakkasten alettua.
Lepakoiden äänten kuuleminen on harvinaista, mutta ei mahdotonta.
– Vähän sen jälkeen, kun naaras on synnyttänyt poikasen, saattaa lepakoiden ääniä kuulla ihmiskorvallakin. Äänet ovat naaraan ja poikasen välistä keskustelua.
Lepakot elävät keskimäärin noin 20-vuotiaiksi. Tosin Suomessa on havaittu myös yli 40-vuotiaita lepakoita.
– Lepakoilla ei ole kauheasti luontaisia vihollisia. Pöllöt saattavat napata niitä suihinsa.
Tietoa harvinaisemmistakin lajeista saadaan, kun harrastajamäärä kasvaa.
– Tietämys lisääntyy hurjasti koko ajan. Esimerkiksi rannikolla alkaa jo olla kiinteitä detektoreja, jotka nauhoittavat ääniä. Huomataan, että kääpiö- ja vaivaislepakkoja alkaa löytyä täältäkin.
Helppo päästä alkuun
Lepakkoja voi yrittää bongata ilman välineitäkin, tosin silloin puuha on merkittävästi vaikeampaa. Eikä lepakoita näe, ellei niitä varta vasten lähde bongaamaan.
Lepakoista pitäisi saada lisää tietoa, koska niiden tutkimus on vasta alussa. Esimerkiksi talvehtimishavaintoja on tehty Suomessa todella vähän.
Alhaiset harrastajamäärät saattavat Jurvelinin mukaan selittyä ennakkoluuloilla.
– Moni sanoo, ettei ikinä lähtisi katselemaan lepakoita. Niitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Toinen asia on, että detektorit ovat kalliitta. Halvimmat laitteet maksavat noin sata euroa.
Jurvelin uskoo, että jos detektorit halpenevat, voivat harrastajamäärätkin kasvaa.
– Kännykkäänkin saa nykyään lisälaitteeksi detektoreja.
Mikäli lepakkobongausta haluaa kokeilla, kannattaa ensimmäisellä kerralla lähteä jonkun kokeneen bongaajan matkaan mukaan. Halutessaan kaupungin ympäristötoimen Pentti Keskitalolta voi lainata kaupungin detektoria.
Ylöjärvellä hyviä paikkoja bongata lepakoita ovat museonmäki, Veittolan alue Veittijärven rannassa, Pikku- ja Iso-Ahvenisto sekä Julkujärven laituri. Lepakoita havaitaan paikoissa, joissa ravintoa on riittävästi – joskus jopa ihmisvilinän keskellä.
– Lepakoita voi nähdä monenlaisissa paikoissa. Suomessa on viisi yleistä lajia, ja kaikkia niitä näkee myös Ylöjärvellä.
